Kerron hieman kasviksistani, nassikat.
Minulla on isoäidiltä perinnöksi jääneitä kaktuksia useita erilaisia. Ne ovat kymmeniä vuosia vanhoja. On Joulukaktusta, on Pääsiäiskaktusta ja sitä seinää. Komein niistä kukkii joskus parikin kertaa vuodessa ja kukat ovat komeimpia koskaan näkemiäni. Kukat ovat isompia ja hienompia kuin yksikään ruusu. Itse kasvi muistuttaa pommitettua Berliiniä.(kuin omistajansakin).
40cm pitkä Fiikus kituuttaa kuin myötätunnosta eikä suostu kasvamaan isoksi puuksi. En tiedä pitäisikö sille antaa suurempi ruukku.
Kirjovehka tykkää Fiikuksen seurasta ja sekään ei suostu aikuiseksi.
Keittiössä roikkuu katosta ikkunan edessä Nukkumatti. Oikein arvattu, sekään ei kasva vaan hengaa olemassaolossa kuin tuomittu.
Juoru ei juoruile – sekään ei kasva. Kastelen sitä kenties liian satunnaisesti.
Aloe Vera on hauskan näköinen sinnittelijä.
Jokin lilja löytyy olohuoneen seinästä. Olosuhteisiin nähden kasvin näköinen. Pitäisi poistaa kuolleet lehdet.
Muutamia pallokaktuksia ja Jänö-optio (heh hassu nimi hassun näkösellä kaktuksella) Ei ole suostunut kuolemaan. Oikeastaan se näyttää ihan hirweältä. =O
Viimeisenä mainitsen Yucca-palmun, mikä ei ole oikeastaan palmu vaan lilja kasvi. Se on kasvanut 3 metriseksi jättiläiseksi, varrelliseksi puuksi eteisen nurkkaan. Sen latvassa törröttää muutama lehti. Saha odottaa jo sen vieressä puunkaatoa. Tai on se saha odottanut siinä jo pari viikkoa, ei vain tule tehtyä mitään.
Tarkoitukseni olisi pätkiä Yucca n. 30cm pituisiin pätkiin ja juurruttaa ne sangossa (mikä sekin on odottanut Yucan vieressä sen parisen viikkoa).
Juurtumisen jälkeen pätkät pitäisi tietysti istuttaa johonkin hiekansekaiseen multaan.
Päätän huonekasvi blogini tähän, koska huomasin etten ole mikään viherpeukalo. =/