”Katsoisit säkin joskus telkkaria, niin olisit hiukan normaalimpi!”
… Tämän (ja lukuisia muita kuolemattomia) lausui eräs mies menneisyydestäni (sepäs ihmeellistä). Pohdin yhä, onko lauseessa totuudellisuuden hiventäkään.
Itsestäni olen oppinut kyllä sen, että jos seuraan useampaa kuin yhtä jatkuvajuonista tv-ohjelmaa, minulla menee huonosti. Kun parisuhteessa upotaan imukykyisimpään pohjamutaan, käsitys hyvästä illasta on neljä jaksoa kaksnelosta peräkanaan vaitonaisina.
Nyt? Ehkä 2 tuntia – viikossa. Rumennan siis katsojatilastoja, ja tv-lupaakaan en maksa valtiolle.