Kuulostaako tutulta? No, en tiedä muista mutta minulle kuulostaa. Joskus se aiheuttaa lähinnä huvittuneisuutta. Sellaisesta omakohtainen esimerkki on ihminen joka suuttuu minulle siitä, että maksaa 90% laskuista ja asiaa tarkastellessa minä sitten maksoin kuitenkin enemmän ihan oma-aloitteisesti. Joskus se on vähemmän hauskaa.
Ihmisillä on satumaisen hyvä kyky unohtaa mistä kaikki alkoi siinä vaiheessa kun heitä itseään nyppii jokin asia. Näin käy itse asiassa todella usein silloin kun joku koettaa olla "nokkela" heittämällä jonkin pienen tai isommankin "piikin" jonkun toisen ihmisen suuntaan ja päätyy lopulta huomaamaan että pilkka osuu omaan nilkkaan. Tästä yleensä sitten seuraa sitä ihan aitoa henkilökohtaisuuksiin satuttamistarkoituksessa lähtemistä sillä oikeutuksella, että se toinen ihminen kehtasi kääntää oman "hyvän" jutun kertojaansa vastaan. Vika on siis jonkin käsittämättömän logiikan mukaan sen jolle ensin vittuiltiin, ei sen joka ensin vittuili ja jolle vastattiin.
Tämä on nyt taas vain minun mielipiteeni, mutta kyllä se leikki pitäisi kestää jos sen itse aloittaa. Mitä järkeä on lähteä tökkimään muita jos ei ole hyväksynyt mahdollisuutta siihen, että onnistuu vahingossa tökkäämään ohi ja telomaan itsensä? Olen nyt törmännyt "tänään" tähän kahdesti ja molemmilla kerroilla vika on hyvinkin ilmeisesti toisen osapuolen mielestä minussa.
Ensimmäisessä tapauksessa minulle ilmoitettiin että olen jonkin sortin vajukki kun kehtasin esittää ajatuksen siitä, että feministijärjestöt ovat hyväksyneet ääriaineksensa ajatukset. Siis sellaiset joissa 80% miehistä tapetaan ja loput jätetään siitoseläimiksi. Kysyin sitten onko jokin järjestö irtisanoutunut niistä ajatuksista. Sain vastaukseksi kysymyksen siitä pitäisikö minun mielestäni nimeltä mainitsemattoman poliittisen tahon irtisanoutua samansuuntaisiksi mielletyistä äärielementeistä ja heidän toiminnastaan. Vastasin "kyllä". Kaivoin sen tueksi nettiartikkelin josta ilmeni että on. Kysyin mikä feministijärjestö on irtisanoutunut äärifeministien miestentappovisioista. Sain vastaukseksi vain haukkuja ilman mitään vasta-argumentteja.
Toisessa skenaariossa minulle oli kirjoitettu ihan nimellä osoitettu viesti. Vastasin siihen asiallisesti korjaten pari virhekäsitystä (käyttäen lähteenä sanakirjaa termien osalta, itseäni aikomusteni osalta ja logiikkaa) sikäli kun se nyt oli tarpeen. Aihe kun oli tasolla "jos 1+1=2, niin silloin, kun yhteen lisätään yksi, on tulos kaksi". Sain vastaukseksi omaani kauniisti muotoillun ilmoituksen suksia...jonnekin. Aiheutan kuulema jätettä kirjoittamalla nettiin.
Molemmissa tapauksissa minulle esitettiin siis kommentti, pidin erikseen huolta siitä, etten missään tapauksessa lähde mihinkään asiattomuuksiin vastauksessani. Ilmeisen argumenttien kesken loppumisen seurauksena ihmiset päättivät kertoa minulle, etteivät pidä siitä, etteivät pysty tarjoamaan mitään vastaperustelua kirjoitukselleni/vastausta kysymykseeni. Ei toki noilla sanoin, mutta siitähän on kyse siinä vaiheessa kun ihmiset alkavat henkilökohtaisuuksiin asiasta puhumisen sijaan. Eniten tässä hämmästyttää se, että pidän näitä ihmisiä aivan fiksuina noin muuten. Ilmeisesti se itsetunto ei vaan kestä kaikilla sitä, että huomaa haukanneensa liian ison palan eivätkä rahkeet enää riitäkään asian loppuun viemiseksi.
En minä taaskaan parempi ihminen ole kuin he, mutta pidän silti erittäin huolestuttavana sitä, että tämä nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus jos kyse on jostain "oikeasta" asiasta.