Heija:n blogista inspiroituneena: Minä en ilmeisesti ole koskaan ollut henkisesti nuori aikuinen. Minua ei ole kiinnostanut tippaakaan jääkaapissa olevia nuuskapurkkeja vastaavat asiat. My way or the highway-asenne on itselle täydellisen vieras jos tarkastellaan ihmisten välistä kanssakäymistä. Ok, jos moraalinen linjaus on toisella täysin eri kuin itsellä niin hommista ei tule mitään. Kaiken ei kuitenkaan ole tarvinnut olla juuri niin kuin minä sanon.
Ainoat jutut jotka ovat toisessa ihmisessä tosissaan vituttaneet ovat ylimielisyys ja vastaavat suoraan paskat luonteenpiirteet. Eri musiikkimaku, ruokailutottumukset ja muut perinteiset ”emmä voi olla sen kaa ku se ei oo just niinq mä”-perusteet suhteiden kariutumiselle tai alkamisen estymiselle ovar mielestäni lasten juttuja eivätkä kuulu täysi-ikäisten kuvioihin. Valitettavasti näillä on hyvin monen mielestä huimasti merkitystä.
Taitaa olla niin, että ainoa asia mistä ihan sydämen kyllyydestä on tullut avattua sanaista arkkua on se, että joillakin ihmisillä on taipumusta unohtaa se, että he seurustelevat ja välillä jopa silloin kun kumppani on paikalla. No, ei ole sattunut kuin yksi tällainen tapaus vastaan ja rupesi vielä avautumaan takaisin siitä miten kamalasti rajoitan ja kahlitsen kun kritisoin hänen ja puolituttuni välistä keskustelua siitä miten hienoa heidän välinen seksinsä varmaankin olisi. 😀 Parisuhteen sisäisestä seksistä voi vielä puhua ulkopuolisten kanssa jos on tarve, mutta ei sitä nyt mennä ääneen fantasioimaan jonkun toisen ihmisen kanssa keskinäisestä seksistä. Sinkkuna ok, parisuhteessa ei (minun mielestäni). 🙂
Niin, kuitenkin ihmisillä on mystisiä taipumuksia kehittää skandaaleja suhteen sisällä asioista joilla ei ole mitään väliä. Sukka lattialla, klassikko, eikä kukaan nyt oikeasti voi vetää poroja nokkaan sellaisesta mutta silti niin tehdään jatkuvasti. Kun miettii omaa suhdetaustaa niin n. 7 vuoden seurusteluihin (yhteenlaskettu aika) mahtuu 2 oikeaa riitaa. Toisen aiheutin itse tyrimällä ja toinen on tuo yllä mainittu. Kaikki muut kärhämät ovat olleet aiheiltaan vakavuusluokkaa ”sukka lattialla”. Pääsääntöisesti olen ollut näissä kuunteluoppilaana tyylillä ”toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos” joskin on se myönnettävä että kolme tai neljä kertaa olen itse syyllistynyt samanlaiseen typeryyteen.
Mikä siinä muuten on, ettei voi tuoda sitä oikeaa nakertavaa asiaa esille vaan pitää purkaa päätä noilla tekosyillä ja jättää se varsinainen ongelma hautumaan ja odottamaan seuraavaa kävyn kuumenemista?