Viikko sekoilua!

Kaikki valmiina HEP! Nyt se alkoi! Hullut päivät! Jee! Niinq daa hei. Kulutusjuhlien arkkimalli toteutuu tänäkin vuonna viikolla neljätoista, siis nyt. Keltaista on taas joka puolella. Selattuani kekkereiden lehdykkää, on…

Kaikki valmiina HEP! Nyt se alkoi! Hullut päivät! Jee! Niinq daa hei.

Kulutusjuhlien arkkimalli toteutuu tänäkin vuonna viikolla neljätoista, siis nyt. Keltaista on taas joka puolella. Selattuani kekkereiden lehdykkää, on pakko todeta ettei tänä vuonna ole myynnissä mitään mistä haluaisin maksaa rahaa. Alennukset sinällään eivät ole huonoja. Listassa ei vain ole mitään sellaista joka olisi minun näkökulmastani ostamisen arvoista.
Nyt on ehkä hyvä muistaa, etteivät ihan kaikki tuotteet ole lärpäkkeessä. Aistin perinteisten *mokkasuukkojen saapuvan taas talouteen pilaamaan diettiäni muutamaksi päiväksi. Myöskin harkitsen vakavasti vihdoin sen piirtolevyn hommaamista. Ne kun ei nykyään nekään maksa maltaita ja harrastelija pärjää ”lelullakin”.

Kun kaikki aina kiroilevat sitä miten syvältä on käydä näissä alennushelveteissä, varsinkin Stockmannilla, kun tavara on mitä on ja ihmisiä on suorastaan saatanasti, minä olen eri mieltä. Ensinnäkin jos tuollaisissa tulee kuuma niin se on ihan oma vika, kukaan ei käske kantaa koko talvivaatevarastoa mukana ja käyttää niitä sisätiloissa. Toisekseen joo, ihmisiä on paljon, mutta oli tungos mikä tahansa pitää ihmisellä olla henkilökohtaisessa arviointikyvyssä vikaa jos lähtee sellaiseen kiireessä säntäilemään. Ei ole ihme jos menee hermo kun koittaa tehdä uutta 100m maailmanennätystä radalla joka on täynnä ihmisiä. Ennen kaikkea mielestäni nuo ovat viihdyttäviä tarkkailuympäristöjä. Paljon ammattilaispainia viihdyttävämpää on katsoa kahden eläkeläisen eeppistä taistelua rintaliivilaarilla kun kumpikin puhisee raivon vallassa yrittäen löytää toista ennen ne kokonaisen euron normaalia hintaa halvemmat oikean kokoiset rintaliivit. Parhaassa tapauksessa molemmat tarraavat niihin samaan aikaan ja ollaan heti ihan toisenlaisessa mutta aivan yhtä viihdyttävässä tilanteessa. Kaikki muistavat ne sukkamainokset jossa kaksi terrieriä käyttävät sukkaa oman vetokilpailunsa köyden korvikkeena. Nyt ajatelkaapa että terrierit ovat kiukkuisia tätejä, sukka on 1 kpl. mummorintsikoita ja ympäristö tupaten täynnä oleva kauppa. Armageddon aint’ got shit on this! 😀

Kyse on siis asennoitumisesta, ei siitä että systeemi olisi huono tai olosuhteet hankalat. Tämä on taas sitä elämisen taitoa jossa jokainen meistä ”feilaa” aina ajoittain. Maailma kun ei muutu mieleiseksi vaikka sitä vihaisi miten paljon tahansa. Pitäisi löytää ne hyvät jutut josta iloita niiden varmasti löytyvien huonojen juttujen suremisen sijasta. Sen sijaan että hajoilisin omaan turhautumiseeni massojen keskellä, minun valintani on huvittaa itseäni massojen turhamaisuudella.

* Siis kahvinmakuisten NEEKERIN suukkojen. Niitähän ne on vaikka laatikossa onkin nykyään poliittisesti korrekti teksti jonkun munattoman mediakriitikon perusteettoman leimapelon takia. Odotan vieläkin sitä päivää että maassa päättävät elimet tajuavat, että neutraalit etnistä alkuperää kuvaavat sanat ovat tasan yhtä pahansuopia ja ivallisia sanoja kuin vaikka homo- tai heteroseksuaali. Ei, ”neekeri” ei edelleenkään ole rasistinen sana vaikka joku vasenkätinen viherppiiperö-kieliNAZI jo ehti ajatella että ”nytpä pääsen vetämään sen rasistikortin esiin”. Et pääse, taaskaan, senkin putkisierainlepakko! Tässä maassa on edelleen sananvapaus etkä sinä ole se ihminen joka sen kielellisen ilmaisun korrektiuden määrittää. Sen määrittää ilmaisun tarkoitus ja asiayhteys.

PS: Tuollaiset paikat ovat taskuvarkaiden leikkikenttiä. Jos et pidä käsilaukkuasi kiinni tai lompakkoasi muuten hyvässä jemmassa ja se häviää, vika on itsessäsi.