Klassikkokohde Suomenlinna

  • Laura Santanen

Jos helsinkiläiseltä kysyy pääkaupunkiseudun tärkeimpiä nähtävyyksiä ja kiinnostavimpia päiväretkikohteita, on Suomenlinnan saari eli Suokki varmasti jokaisen vastaajan listan kärkisijoilla. Ei mikään ihme, sillä Suomenlinnan merilinnoitus on tärkeä osa Suomen historiaa, yksi Suomen seitsemästä Unescon perintökohteesta sekä kaunis ja vehreä saari, jossa aika pysähtyy.

Vaikka saari sijaitsee kivenheiton päässä Helsingin ydinkeskustasta, Suomenlinnan tunnelma eroaa keskusta-alueesta. Saarella ei ole juuri lainkaan liikennettä ja asukkaitakin vain 850. Saarta tutkivia, eväitään syöviä ja aurinkoa ottavia turisteja saarella on varsinkin kesäaikaan asukkaitakin enemmän.

Suomenlinnassa vierailee vuosittain noin 700 000 kävijää, mutta sieltä on silti kohtuullisen helppo löytää se oma, salainen kalliokolo, jossa voi vaikka lukea rauhassa kirjaa, katsella laivoja tai vain nauttia meren läheisyydestä.

Talvisin turisteja ei juurikaan näy ja kesäretkeilyn lisäksi suosittelen lämpimästi kaikille tulevana talvena päiväretkeä taianomaiselle saarelle, jossa talvi-iltana on hiirenhiljaista ja upeat rakennukset ovat peittyneet lumivaippaan.

Historiasta sen verran, että linnoitus on rakennettu 1700-luvun puolivälin tienoilla (rakennustyöt alkoivat 1748) ja saari linnoituksineen ja vallihautoineen oli alkuun Ruotsin valtakunnan itäisenä tukikohtana Kustaan sodassa ja myöhemmin Suomenlinna, joka tuolloin tunnettiin Viaporina, siirtyi Venäjän vallan alle. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen tämä Viapori liitettiin Suomen valtioon ja saari sai nimekseen Suomenlinna.

Nyt sodasta on Suomenlinnassa muistona vain tykit, muurit ja tunnelit ja historiasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua mukaan Suomenlinnassa järjestettäville opastetuille kierroksille, joiden aikana käydään läpi historian tarinoita ja vaellellaan pimeissä tunneleissa.

Vaikka Suomenlinnaan onkin todella hyvät liikenneyhteydet ja HSL:n kausilipun haltijat saavat reissata väliä rajattomasti, sinne tulee lähdettyä liian harvoin. Aurinkoisen ja helteisen sunnuntain innoittamana aion taas muutaman kuukauden tauon jälkeen suunnata Suokkiin nauttimaan kauniista päivästä Helsingissä.

Koska aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, haluan kävellä noin kilometrin pituisen matkan läpi kaupungin katujen, vilkkaan Esplanadin puiston ja Kauppatorin läpi aina Suomenlinnan lautan laiturille asti. Matka katkeaa useaan otteeseen, koska välillä pysähdyn kuuntelemaan taitavasti soittavaa katumuusikkoa tai ostan jäätelön söpöstä kahvilasta Espan puiston kulmasta.

Poikkean myös uuteen nousuun lähteneeseen, mielenkiintoiseen Kiseleffin taloon tutkimaan, mitä Torikortteleilla on tarjottavana. Hauskoja kauppoja! Ainiin, kohtahan aukeaa myös ihana Engelin Kesäkino. Matkan varrella käyn ihastelemassa valkoisena hohtavaa Tuomiokirkkoa ja mietin mielessäni, että Helsinki on todella kaunis kaupunki. Euroopan kaupunkilomilla tulee ihasteltua ja ihmeteltyä kaikkea uutta, mutta omassa kaupungissaankin pitää osata katsoa ympäristöä turistin silmin ja nähdä kaupunki uudessa valossa!

Viimein saavun Kauppatorille ja näen täpötäyden Suomenlinnan lautan juuri lähtevän satamasta. Tiedän, että lauttoja kulkee päiväsaikaan parinkymmenen minuutin välein, joten tämä on loistava tilaisuus juoda kahvi ja syödä munkki Kauppatorilla. Mansikoitakin voisi hakea. Matka katkeaa siis taas, mutta tämäkään tauko ei haittaa. On sunnuntai ja minulla ei ole minnekään kiire. Suomenlinna olisi paikallaan vielä huomennakin.

Mansikat laukussa vartin kahvittelun jälkeen suuntaan laiturille saapunutta lauttaa kohti. Jonon jatkoksi vaan. Näköjään näin myöhemmin iltapäivästä muutkin ovat päättäneet lähteä lauttamatkalle. Suomenlinnan lautta mahdollistaa matkakortin omistaville periaatteessa ilmaisen merimatkailun.

Istun lautassa. Määränpääni häämöttää jo edessä. Lokit lentelevät nälkäisinä lautan ympärillä. Lautassa on useita ulkomaalaisia turisteja. On lapsia ja aikuisia. On pariskuntia, kaveriporukoita ja yksin matkustavia. Kaikki ovat näköjään matkalla nauttimaan päivästä saarella. Vastaan tulee Kauppatoria kohti suuntaava laiva. Se vasta onkin täynnä! Ehkä ihan hyvä, että itse kulutin aikaa kaupungilla ennen lauttaan astumista.

Astun ulos lautasta. Suuntaan rakennuksista muodostuvan oven läpi ja jatkan samoilua. Kiertelen saarta ristiin rastiin ja ihastelen pastellinvärisiä puutaloja, punatiilirakennuksia ja kukkapeltoja. Taivas on sininen ja paikka kaunis. Kävelen muurien reunustoja ja etsin itselleni rauhallista, salaista paikkaa, jossa voin ottaa kirjani esille ja maistella mansikoita. Njam. Paikka löytyy ja päätän istuskella siinä kallionkolossa ja vain nauttia olostani. Mansikat eivät pidä nälkää kovin pitkään ja lähden etsimään ravintolaa.

Saarella on yhdeksän ravintolaa. Hmmm, valinta on vaikea. Päätän mennä syömään vierasvenesataman vieressä sijaitsevaan Valimoon, jonka merellinen sijainti ja mukava terassi ovat valinnan syyt.

Ruokailun jälkeen kiertelen vielä saarta jonkin aikaa ja käppäilen päämäärättömästi sinne, minne nenä näyttää. Museoitakin täällä olisi, mutta nyt ei ole museofiilis. Sadepäivänä ehkä sitten. Olen valmis lähtemään kotia kohti. Suuntaan takaisin sinne, mistä Suokin tutkiminen alkoi. Odotan muutaman minuutin päästä lähtevää lauttaa.

Kotimatka lautassa on miellyttävä. Tunnelma on rauhallinen ja raukea. Ympärilläni näkyy halailevia pariskuntia. Huomaa, että aurinkoinen päivä Suomenlinnassa, omassa pikku maailmassa, on rentouttanut kaikkien mielet. Edessä näkyvä Helsingin siluetti näyttää ilta-auringon paisteessa entistä kauniimmalta. Kaivopuistosta nousee kuumailmapalloja, jotka näyttävät liikkuvan jopa lauttaamme nopeammin.

Takana on mukava päivä ja menen vielä hetkeksi samoilemaan keskustaan nauttimaan kesäillasta. Koskaan ei tiedä, onko tämä ainutlaatuinen tilaisuus siihen. Toivotaan ettei.

4 kommenttia

elmaili

23.6.2013 05:30

Hemmetin hyvät kuvat kotikulmilta.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Koti-ikävä

3.7.2013 22:48

Oon nytte Norjassa Toftessa. Objektiivisesti aateltuna täällä on melkeen kauniimpaa kun missään, mutta Helsinki on mun koti! Ihan mieletön kaipuu Helsingin ytimeen tällä hetkellä noiden kuvien takii. Helsingissä on kauniimpaa kun missään!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Laura Santanen

4.7.2013 13:01

Kaipuu kotiin iskee aina välilä. Tämä paikka onneksi säilyy täällä ja pääset taas siitä nauttimaan! Kaunista todellakin on! Nautihan nyt Norjasta, siellä on varmasti upeaa ja kaunista myös! :)

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi