Unelmien tiellä

Kahden kaveruksen, Arimon ja Ollin, matkaprojekti. Reilaamme ympäri Eurooppaa 20 päivää ja keräämme kohtaamiltamme ihmisiltä 1000 unelmaa postikorteille. Tässä blogissa kerromme tarinoita unelmista, ihmisistä ja kimppamatkailun kiemuroista.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on matkailu.

Rinkan täydeltä elektroniikkaa  4

Videokamera, mikrofoni, nauhuri, mikrofoniadapteri nauhuriin, ladattavia paristoja, latureita, matkapuhelimet, matkapuhelimien laturit...
Kun pyörittää matkan aikana nettisivuja ja kuvaa dokumenttia, täyttyy rinkka nopeasti teknisistä härpäkkeistä. Vaikka Unelmien tiellä -projektin tavaramäärä onkin jaettu kahdelle ihmiselle, kertyy lisäpainoa silti kilokaupalla. Tämä asettaa omat haasteensa matkailulle. Päivä pääsee kunnolla käyntiin vasta sitten, kun olemme saamme rinkat jemmattua johonkin ja kantamukset vaihtuvat pikkurepuiksi.
Useiden arvotavaroiden kanssa täytyy olla todella huolellinen. On koko ajan tiedettävä edes suunnilleen, mistä mikäkin vempele löytyy. Ensimmäisenä yönä kameroillemme meinasi käydä köpelösti, minkä jälkeen olemme lisänneet varotoimia. Riippulukot ja varmemmat säilytyspaikat eivät kuitenkaan takaa huoletonta unta, vaan nukun yöjunissa levottomasti ja heräilen pieniinkin ääniin. Korvatulpatkin löytyvät, mutta niiden käyttäminen tuntuu turvallisuusriskiltä.
Kannettava tietokone, USB-johtoja, kuulokkeet, langaton hiiri, paineilmatölkki, kolmijalka, monopod, monkeypod, iPad mini...
Suuren roinamäärän kanssa on selvää, että jotakin häviää tai hajoaa. Katoamistempun tehneille kuulokkeille tai kolmijalalle löytää korvaajan mistä tahansa elektroniikkaliikkeestä, mutta sopivan nauhurin metsästäminen hajonneen tilalle onkin kinkkisempi pulma. Musiikkiliikkeen metsästys tuntemattomassa Hampurissa – raskaita rinkkoja raijaten – ei kuulunut seikkailun kohokohtiin.
Kaikenlaista tilpehööriä on siis valtavasti eikä osaa laitteista ole käytetty kertaakaan, mutta silti jotakin puuttuu. Kannettavia tietokoneita on vain yksi. Tämä on melkoinen hidaste, kun kummankin pitäisi mahdollisimman usein päästä kirjoittamaan tekstejä ja etsimään tietoa.
Järjestelmäkamera, salama, lisävalo, kameran kaukolaukaisin, muistikortteja, siirrettävät kovalevyt, GoPro-toimintakamera, GoPron lisätarvikkeet...
Voi olla, että seuraavalle reissulleni otan mukaan vain kännykän. Ja ehkä laturin. Jos on aivan pakko.


Unelmien tiellä -seikkailijat esittäytyvät  1

Unelmien tiellä -matkaajat Arimo Kerkelä ja Olli Lukkari
Unelmien tiellä -matkaajat Arimo Kerkelä ja Olli Lukkari

Arimo: Morjensta ihmiset.
Olli: Moro moro.
Arimo: Myö ollaan Arimo ja Olli ja meillä on tällainen projekti kuin Unelmien tiellä.
Olli: Mä olen Olli Lukkari, täytin 23. Olen opiskellut Jyväskylässä pari vuotta opiskelijaksi, mutta nyt on menossa välivuosi. Olen nimennyt käyntikortissani itseni dream artistiksi eli kerään unelmia ja järjestän niistä näyttelyitä. Muihin kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat pianonsoitto, lukeminen, kirjoittaminen ja parkour. Olen aika sosiaalinen kaveri ja tykkään tutustua ihmisiin.
Arimo: Ja mie olen Arimo Kerkelä, 21-vuotias psykologian opiskelija ja vapaa toimittaja. Syntyjäni Lappeenrannasta, mutta nyttemmin olen asettunut Jyväskylään. Voisin kuvailla itseäni ikuiseksi optimistiksi. Kuljen positiivisella asenteella ja vaikka vastoinkäymisiä sattuisi, niin se on virkistävää vaihtelua. Vapaa-aika pyörii pitkälti kirjoittamisen ympärillä, mutta aiemmin harrastuksiin on kuulunut mm. kalpamiekkailua ja kestävyysjuoksua.
Olli: Unelmien tiellä on puolestaan meidän yhteinen projekti. Reissaamme 20 päivää Euroopassa, meillä on mukana tuhat postikorttia ja pyydämme tuhatta ihmistä kirjoittamaan unelmansa näille korteille.

Arimo: Seikkailun slogan on ”2 miestä, 20 päivää, 1000 unelmaa”. Matka alkoi 10. kesäkuuta ja kestää kuun loppuun. Hommaa voi seurata meidän nettisivulla, Facebookissa ja täällä Cityssä. Jälkikäteen matkasta editoidaan vielä dokumentti.
Olli: Unelmien tiellä on jatkoa Post Our Dreams -blogilleni johon kerätään unelmia ympäri maailmaa.
Arimo: Totta. Alkujaan tutustuttiinkin tämän unelmienkeruun merkeissä, kun Olli pyysi myös miuta täyttämään unelmakortin ja sitä kautta alettiin jutella enemmänkin.
Olli: Joo, kävin viime syksynä yliopiston piknikillä keräämässä viimeisiltä paikalla olijoilta unelmia. Tuon kohtaamisen kautta ollaan päädytty samaan laivaan.
Arimo: Ja ollaan muuten ihan konkreettisesti samassa laivassa. Ollaan tätä juttua tehdessä matkalla Turusta Tukholmaan ensimmäisenä reissupäivänä. Pitäisikö nyt kertoa miksi me tätä projektia tehdään? Mikä on Unelmien tiellä -matkan tarkoitus?

Olli: Me halutaan inspiroida ihmisiä toteuttamaan ja miettimään omia unelmiaan. Moni ei ikinä kunnolla mieti ja moni pelkää. Meillä on siis itsellä se pohja, että me ollaan kaksi opiskelijaa. Me ei olla mitään Richard Bransoneita tai maailman varakkaimpia ihmisiä...
Arimo: Vielä.
Olli: ...vielä. Me ollaan vain pari opiskelijaa, mutta silti ollaan saatu tähän yhteistyötahoja mukaan ja päätetään tehdä dokumentti ihan nollapohjalta. Just tällaista inspiroivaa ruohonjuuritason meininkiä johon me halutaan kannustaa ihmisiä.
Arimo: Juuri näin. Tänne Cityn blogiin tulee siis anekdootteja matkan varrelta, yksittäisiä kertomuksia ja tarinoita kimppamatkustelun ihanuudesta. Tai mitä yhteiselomme tuleekaan olemaan.
Olli: Matkaseuran yksipuolisuudesta? Varmasti tulette kuulemaan mielenkiintoisista tarinoista ja kohtaamisista ihmisten kanssa. Se voidaan melkeinpä luvata.

Unelmien tiellä -matkan kotisivut ja Facebook.