”Onkohan tuo blogin nimi mietitty loppuun asti?”

  • Arimo

Unelmien tiellä -matkailuprojektin nimen voi ajatella kahdella tavalla. Tulkinnasta riippuen olemme joko unelmien reitillä tai sen tukkeena.
Ajatus unelmien polulla kulkemisesta sopii hyvin projektiin, jossa kierrämme ympäri Eurooppaa keräämässä ihmisten unelmia postikorteille. Sen sijaan mielikuva unelmien esteenä olemisesta ei kuulosta erityisen kannustavalta.
Kumpikin tulkinta nimestä on täysin oikea.
Nimi Unelmien tiellä syntyi hyvin pian sen jälkeen, kun olimme alkaneet valmistella matkaamme. Ajattelimme ensiksi vain fraasin positiivisempaa merkitystä, mutta melko pian tajusimme myös siihen sisältyvän sanaleikin. Päätimme säilyttää nimen, koska kaksoismerkitys sopii hyvin teemaamme. Se muistuttaa, ettei unelmien toteuttaminen ole pelkkää sateenkaarilla ratsastamista.
Kannustamme ihmisiä tavoittelemaan unelmiaan. Emme kuitenkaan väitä, etteikö matkalta unelmia kohti löytyisi myös esteitä. Jokainen voi kohdallaan miettiä, mitä tiesulkuja omalta unelmien reitiltä löytyy. Joskus on hyvä miettiä, kulkeeko oikeaa kaistaa oikeaan suuntaan. Jos haluaa Zagrebiin, ei kannata hypätä junaan joka vie Bukarestiin. Kun esteet on kartoitettu, voi miettiä keinoja niiden ohittamiseksi. Pitäisikö vaihtaa suuntaa? Etsiä kiertoteitä? Vai hidasteista huolimatta porhaltaa läpi?

Omien unelmieni tiellä on perinteisesti seissyt yksi henkilö – minä itse. Olen pohjimmiltani melko estynyt ihminen. Olen enimmilläni hortoillut lähes neljä tuntia eksyneenä suurkaupungin laitamilla, koska en ajoissa uskaltanut kysyä neuvoa vastaantulijoilta. Tuntemattomien pysäyttäminen ei siis ole minulle helppoa.
Silti olen matkalla, jonka aikana lähestyn satoja ventovieraita ihmisiä kysyäkseni heiltä heidän unelmistaan.
Matkan edetessä joudun jatkuvasti ylittämään itseni. Toisinaan unelmien kysyminen on helppoa, suorastaan nautinnollista. Mutta ei aina. Kamppailen usein sisintäni vastaan ja yritän muistaa, etten ole yhtä kuin pelkoni, ahdistukseni ja muut ajatukseni. Vaikka mieleni väittäisikin jotain, voin väittää vastaan.
Viimeistään Unelmien tiellä -matkan aikana olen tajunnut, että juuri tällaista elämää haluan elää. Uusia ihmisiä, uskomattomia kokemuksia ja upeita tarinoita. Joudun kulkemaan mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta ehkä ajan kanssa tämä muuttuu helpommaksi.
Koen kuitenkin, että itsensä haastaminen on kaiken tuskan ja vaivan arvoista. En halua jälkikäteen katsoa elämääni ja todeta, että valintani ovat olleet pelkojeni ohjaamia. Haluan, että voin kulkea toiveideni ja unelmieni viitoittamaa tietä. Vaikka se joskus onkin vaikeaa.

2 kommenttia

lmo

26.6.2013 11:28

Hyvä kirjoitus. Tällaisia projekteja seuratessa tulee helposti mieleen, että tekijät ovat niin ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia, että heidän on helppo tehdä tällaista, että kyllä tuollaiset helpon elämän ihmiset pystyvät toteuttamaan unelmiaan. Että tekijät eivät vain ymmärrä sellaisia joilla on "oikeita" ongelmia, että minä en ikinä pystyisi tuohon koska minun ongelmani ylitsepääsemättömiä. No, ihan varmasti ovatkin jos en edes yritä ylittää niitä :) Minun unelmani siis on, että uskaltaisin yrittää toteuttaa unelmiani.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin