MUISTUTUS ITSELLE: älä KOSKAAN seikkaile muilla sivuilla tämän kirjoittamisen yhteydessä (on se kumma ko ei kerrasta opi)!!!
No niin, siis perjantai ja lauantai päivä ovat mennyttä, siis tältä viikolta (ja tod.näk. tulevatkin… historia toistaa itseään [vai olenko se vain minä]) ja minä olen taas oppinut uutta… Ennakkoluuloja.
Nyt ennen kuin aloitan niin muistutan, että en missään mielessä ole rasisti tai vähemmistöjä muutenkaa syrjivä, omistanhan suamenruottalaisia sukulaisiakin (niiden markkina-arvo ei liene koskaan laske ja ne kasvaa korkeutta [ei kai orjuutta suames koskaan lakkautettu];).
Niin siis tosiaan, niitä ennakkoluuloja saa taksijonosta, mutta pienenä vinkkinä kerrottakoon jotta niitä ei kannata viedä kaverille jatkoille (tai miksei herättää hilpeyttä ja muita reaktioita)… Elikkäs tarina on semmonen, jotta oltiin tulossa ravintelista (jumputijumpjump, voiko sitä nyt ravinteliks sanua, tais klupi tms.) ja osa matkasta oli tarkoitus taittaa taksilla, joten suuntasimme lähimmälle tolpalle (kävin kyllä ennen lähtöä ravintelissakin kusella mutta…). Arvatkaapas jäikö joku jonottamaan, ei siihen jonoon viittiny todellakaan kukaan jäädä, tai siis kaikki muut jäi paits me ja se suamenruottalainen neitokainen joka jostain tuntemattomasta (tuntemattomasta ja tuntemattomasta, kylhän sen tietää;o) syystä lähti mukaan (hemmetti, kysyinköhän ees mitään vai nojasinko vain jotten kaatuis… no irti en muistanu ainaskaan ajoissa päästää). Se miten kommunikointi toimi, on vielä hieman epäselvää, sillä pääosan ajasta neitonen puhui kielillä ja minun puheet kuulosti varmaan siltä kuin suussani olis ollut vähintäänkin se kaksikieltä…
Nositten kävi puhelimet hetken kuumana kun välttämättä piti saada se kovasen taksi (?) ja sitten kun se tuli… No ilmeisesti se myös lähti, mutta me ei oltu mukana tämän k.o. neitokaisen kanssa vaan kaapattiin sitten myöhemmin oma kumijalka (siis taksi), taksin metsästys aamuöisessä helsingissä on hauskaa… tarpeeks kauan kun seisoo keskellä manskua (no ei nyt ihan keskellä, se kun ei siihen aikaan vituttas ees ratikka kuskeja) ni kyllä joku pysähtyy (hyvällä tuurilla se taksi eikä poliisi). Sitten pienen sompailun jälkeen, päästiin kaikki se kaksikorttelia eteenpäin ja jopa niille jatkoille…
Mutta voi ristus, kyllä siinä säi härrekyytiä neidon suusta, kun astuttiin kaverin tilavaan yksiöön jossa ilo oli ylimmillään (no ei nyt ihan ylimmillään sentään). Silmät pyöri päässä, kädet kulki poskille, kiellillä puhuminen pääs taas kunniaan ja muutenkin oli kuin suurempikin henki olis ollu täytteenä. No asian mukaisesta meiltä löytyi tietysti tulkki ja kaikki, mutta silti vain härre sai kyytiä. Jotenkin vaikutti siltä että meidän jatkot ei olleet ihan sellaiset mihin neito oli tottunut ja tarpeeksi kauhisteltuaan neito sanoi poistuvansa vessaan, joka sijaitsi eteisen suljetun oven takana… Kukaan tuskin uskoi/toivoi näkevänsä neitoa enään ja kaikkien helpotukseksi, seuraava vessan käyttäjä huomasi neidon paenneen.
Näin, toisaalta kuka tahansa ulkopuolinen ja järjissään oleva joka olisi kaapattu mukaan siihen porukkaan olisi paennut.
Mutta neito oli kyllä oikein soma karikatyyri suamenruottalaisista, ehkäpä vielä joskus tilaan huvutstadblaadenin (taijotainsinnepäin) ja rakastun suamenruottaiseen…
Päivällä oli pakko näyttää sitten ittelleen ettei mikään rasisti ole ja käydä hymyilemässä kauniisti alakerran kiinalaisessa useampaan otteeseen, tulihan sieltä ruokaakin tilattua… Ja siinä kung poota massuttaessa toiset oli jatkojen jatkoilla naureskelemassa roskapankissa paikallisille, kyllä ketuttaa kun meni unimaan.
Ja taas pieni sitaatti suurten ajatusten kirjasta:
”Todellisuus on alkoholin puutteen luoma harhakuva.”
Tuntematon