Männä viikolla kirjoittelu ollut hieman laiskanpuoleista… Noh päivitetään hieman.
Keskiviikkona ja torstaina, ei ihmeitä, kummia tai mitään mainitsemisen arvoista näin jälkikäteen ainaskaan (heh, tämähän käy helposti). Perjantaista taas voisi jotain näpytellä…
Oikeastaan perjantaihan alkoi jo torstain (siinä ja siinä) puolella, kun joutui menemään unimatin maille jo hieman normaalia aikasemmin jotta jaksaisi aamulla nousta tavallistakin aikaisemmin. Noh aamulla sitten 5:ltä ylös (heräämisestä ei voine puhua) ja hirveellä kiireellä reissun päälle, 6:lta olis lähtö bussilla rautatientorilta. Tarkotus oli lähteä saamaan hieman oppia työnpuolesta ja oman maineeni tuntien ajattelin olla vaihteeksi ajoissa paikalla, miksi ajattelin tätä vasta aamulla, kellonhan olisi tietysti voinut laittaa soimaan vartin aikasemmin (no jaa).
Ajelin sitten vaihdikkaasti kohti heltsinkiä kelloa vilkuillen ja virnuillen tyytyväisenä itseeni, kerkeäisin aivan mainiosti. Mutta, kuinka kävikään… en ollut yhtään ajatellut muita liikenteessä olijoita, niitä kaikkia kahta poliisia, jotka halusivat välttämättä rupatella hetkosen kanssani. Ja hemmetti, enhän minä, seuramiehenä, osannut kieltäytyä moisesta mahdollisuudesta, olihan siitä jo pitkä aika kun viimeksi olin turinoinut mukavien siniasuisten miesten kanssa.
Noh, aikamme siinä sitten höpsittiin ja sain herroilta lappusen jolla voisin tukea heidän toimintaansa, summastakin päästiin yksimielisyyteen, hetken he miettivät, josko olisivat halunneet minusta jonkin muiston, vaikka ajokortin… Noh, päättivät jättää kuitenkin seuraavaan kertaan ja minä pääsin jatkamaan matkaani. Miksi termospullo ja kahvimukit ei koskaan ole mukana silloin, kun niille käyttöä olisi… Siinä olisi hyvin voinut sumpit juoda mondeon takapenkillä ja tarjota tietysti myös etupenkkiläisille, jos vaikka olisi päässyt loruja lausumaan, ”minä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon..”.
Opetetaankohan poliisikoulussa tuo ”minnekäs sitä nyt niin kiire oli?” supliikki, vai miksi se on aina se ensimmäinen kysymys näiden pakollisten papereiden tiedustelujen ja kehotuksen siirtyä heitin autoon jälkeen… vai lieneekö kuuluu tuohon samaan pakolliseen kaavaan.
Voin vain kuvitella, kun poliisi-oppilas istuu tuolillaan asuntolassa, oman huoneensa peilin edessä, kuin paraskin De Niro, kokeillen eri äänenpainoja ja ilmeitä kysyessään: ”minnekäs sitä nyt niin kiire oli?”.
Eipä siinä mitään, mitäs läksin…
Noh, myöhästyin sitten sen kaikki 3 minuuttia, joten ei sitä kiirettä olisi ollutkaan. No koulutus päivä meni siinä pirtein mielin ja kivaa oli, varsinkin paluumatkalla. Alunperinhan oli tarkoitus että olisin ajanut heltsinkiin saavuttaumme kiltisti kotio ja viettänyt illan rauhallisesti ja vaatimattomasti. Noh, jostain syystä muutin mieleni kun bussiin lastattiin muutama kori janojuomaa paluumatkalle, hemmetti, enköhän minä ollut yhdelle päivälle ajanut jo ihan tarpeeksi.
No siinähän se rauhallinen koti-ilta sitten meni, kuppilasta kuppilaan kävi heltsingissä tie kunnes sitten aamulla taas taksi alle ja kotia kohden, siinä taksikuski vähän sitten vilkuili kun kaivoin lompakkoa epäuskoisena, ei rahaa, eikä vingutusläpyskää, vaan jotain turhia läpysköjä ja ajokortti.. Hetkinen, eihän siinä ole mun kuva, voi kettu, väärä lompakko. No onneks löyty omakin ja kaverikin saa omansa varmaan huomenna takaisin, toivottavasti se oli tyhjä siinä vaiheessa kun minulle eksyi :).
Noh, lauantaina sitten rauhallista meininkiä kotosalla ja tänään käytiin pikkuveikan kanssa kattomassa ”8 mile”, joka muuten oli ihan hemmetin hyvä… suosittelen kaikille, kiinnosti sitten kyseinen musiikin laji eli ei.
Ei näistä enempää…