Jeh, reilu viikko on sitten vierähtänyt edellisistä sanoista, ei vaan ole viitsinyt kirjoitella tyhjänpäiväisyyksiä (-miksi nyt viitsii… ?).
Kävin tuossa hetkoinen sitten jelppimässä äitykkää ”helvetinkoneen” käytössä…
Lähtiessäni olimme molemmat valmiita viskaamaan sillä vesilinnun puutteessa varpusta, (pienoista) jolla onnekseen on nimeään kantava joululaulu
(*laulaa* varpunen pienoinen, saanut hianon konehen, jonka alle murskannut, kaikki pienet luunsa… Uudelleen sanoitus ei kuulostaisi kovin Jouluiselta),
jonka mieleentultua päätimme jättää koneen sekä varpusen rauhaan.
Mutta enivei, moderni teknologia tuntuisi lisäävän sekä sosiaalista kanssa käymistä, että tunteiden kirjoa.
Sillä monasti olisi jäänyt kyläilyt esim. sukulaisten luona vähemmälle, ellei minua olisi sinne kutsuttu neuvoa antamaan näiden erinäisten hilavitkuttimien ja helvetinmasiinoiden käytössä (kyllä ne kohta varmaan jo ymmärtää olla kutsumatta) ja yhtä monasti, olisi myös jäänyt kokematta tuo vaihtelevian tunteiden hieno skaala.
Noh, se siitä, kyllä elämä on laiffia kun se oikein oivaltaa *lainaa hieman Mattia ja muita*
Niin, jos näitä muuten joku lukee ja jos vaikka sattuisi tietämään hyviä kirjoja niin vinkkejä otetaan vastaan.
Nyt pitäisi meinaan löytää joku hyvä kirja, tuossa läjässä vieressä kun on todennäköisesti enään ne keskinkertaiset jäljellä.
Männä viikolla sain luettua ”Siepparin ruispellossa” ja eilen lopettelin Bukowskin ”Postitoimiston”, jonka luin toisen kerran ja edelleen se on aivan loistavan mainio.
Ei voi kuin suositella kaikille Bukowskin tuotantoa, se äijä kyllä osas oman lajinsa. :*)
Ja vielä, iloiseksi yllätyksekseni sekä mieleni piristykseksi ovat mukavat ihmiset jättäneet palautetta… Kiitos.
*jatkaa Placebon kuuntelemista ja Lindemanssin maiskuttelua*