…tästäkö se alkaa?

Rakas päiväkirja: Jostain syystä tämä alkaa huonosti, sinä et tuo minulle sellaista tyydytystä kuin olisin päiväkirjan kuvitellut tuottavan. Johtuisikohan tämä liiasta sähköisyydestä, en nyt voi haistaa nahkaisia kansia (mielikuvia päiväkirjasta),…

Rakas päiväkirja: Jostain syystä tämä alkaa huonosti, sinä et tuo minulle sellaista tyydytystä kuin olisin päiväkirjan kuvitellut tuottavan.

Johtuisikohan tämä liiasta sähköisyydestä, en nyt voi haistaa nahkaisia kansia (mielikuvia päiväkirjasta), tai tuntea riippulukon rautaista olemusta, saatikka kuulla kynän rahinaa paperilla, kiroilla musteen loppumisesta tai manata katkennutta lyijyä.
Myöskään en voi tuntea sitä jännitystä sinua piilottaessa (puhumattakaan avaimen piilotuksesta), tai miettiä suihkussa ollessani, penkooko kaverini laaitikoitani toivoen löytävänsä jotain sinun kaltaista.

Onko tästä hyvä aloittaa?
Toisaalta, minähän en koskaan ole omistanut moista laitosta. Johtuisikohan tämä siitä että liian usein kouluvuosinani kirosin lyijykynät ja musteesta tahriintuneet paperit alimpaan helvettiin (en nyt tosissani oleta näkeväni niitä siellä, kun sinne itse saavun…).
Myöskin fakta, että kaverini (mitkä?) eivät koskaan olleet kiinnostuneita penkomaan laatikoitani (ehkä korkeintaan etsiäkseen syötävää tai kortsua, lainatessaan huonettani parempiin tarkoituksiin) etsiäkseen jotain paljastavaa tietoa minusta.
Sitä paitsi, ensimmäisten kirjoituksieni jälkeen olisin kuitenkin laittanut sekä kirjan että avaimen, aivan liian hyvään piiloon löytääkseni niitä enää itsekkään (kuinka tulevaisuuden argeologit olisivat kironneetkaan löytäessään lukitun kirjan, jonka sisällöksi paljastuu muutama, pienessä sievässä kirjoitettu lause yhden päivän kokemuksista.).

Niin ehkä tämä sähköinen laitos sopii tarkoitus periini paremmin.
-exhibitionismi, nyt saan jännitykseni miettiessäni, olisikohan joku onneton käynyt lukemassa juttujani.
-löydettävyys (olisi varmaan aika hankala hävittää netti *haastaa Copperfieldin*)
-säästöt, näppiksiä kuluu huomatavasti vähemmän kuin kyniä (tosin rinnastaisin koneen kaatumisen ja lyijyn katkeamisen, kun k.o. asia tapahtuu tarpeeksi useasti, kirjoitus väline saattaa hajota. Niin, kynät tietysti ovat halvempia mutta näppis kestää yllättävän paljon. 🙂

Mitähän tästäkin seuraa…? Parhaimmissa tapauksissa saatan ehkä saada selville missä olen edellis illan viettänyt (jos se täältä selviää, ei liian kivaa ole voinut olla ja näin ollen kaiken näköisiltä vahingoilta on voitu välttyä :), pahimmissa kirjoitan tänne… Hetkinen, eihän tästä mitään pahaa voi seurata, eihän?