Kevät, missä luuraat? Joka vuosi sama juttu. Vuoden vaihteen jälkeen alkaa armottomat pakkaset, tulee oikeastaan se varsinainen talvi. Vaikka minusta pitäisi jo olla kevät. Jokaisen pakkasviikon jälkeen ajattelen että ”noniin, nämä oli varmaan viimeiset pakkaset”. Että voi ihminen olla huonomuistinen. Pitäisihän se jo tietää että kevät ei todellakaan ala tammikuussa. Tai sitten olen kevään suhteen yltiöoptimistinen.
Se mukava puoli tässä ajassa on että aurinko taas näyttäytyy (ja pölyt…). Ja näkee päivänvaloa muutenkin kuin ikkunasta. Nyt sitten vaan odotellaan niitä kevätjuttuja. Niinkuin esim. ”kevättä rinnassa”. Jaa mitä? Ja missä? Ja kevätsiivous pitäisi tehdä. Hehheh, vastahan tuli jouluksi siivottua.
Helmi-maaliskuu tulee kalliiksi koska monella on syntymäpäivät näihin aikoihin. Täytyy sekä järjestää kutsuja että käydä sellaisissa. Puhumattakaan lasten sadasta kaverista jotka kaikki on saaneet alkunsa keskikesän huumassa. Tai suurin osa ainakin. Yhtä juhlahumua siis.
Täytyykin tästä mennä sänkyyn suunnittelemaan ikkunoiden pesua (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eli jos taas suunnittelen niinkuin tein syksylläkin, niin sittenhän ne on käytännössä jo pesty :)) ja odottamaan että tuleeko se kevät rintaan. Tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan.