Joulu on jo ovella. Kinkku paistuu uunissa, lapset nukkuu. Koirakin malttoi mennä nukkumaan, totesi raukka varmaan että ei se kinkku uunista tule vähään aikaan.
Minä, vanha kyynikkokin löysin yllättän joulumielen. Mistähän se tuli? Ei ainakaan kaupoista, siellä tulee vain hiki ja ahdistus. Luulenpa että se tuli läheisistä ihmisistä. Tai upeasta talivsäästä. Ehkä se tarttui lapsista.
Joulussa on parasta se, että joulusta on vain viikko uuteen vuoteen. Voi alkaa pikkuhiljaa odottelemaan valoisempia päiviä. Voi ajatella että kaikki vanha skeida jää taakse…vaikka eihän se oikeasti jää. Tähän pätee sama sääntö kuin elämään muutenkin, eli SPEP (sama paska eri päivä): EVSP, eri vuosi sama paska. Joka tapauksessa, olen päättänyt että ensi vuonna ainakin skeidan koostumus saa luvan muuttua. Eli laatu olkoon ensivuonna EPEP.
Kinkku alkaa olemaan kypsä. Pitkiköhän se kuorruttaa saman tien…vai pitääköhän sen jäähtyä ensin…tämän ongelman selvittäminen vaatii selvästi lasin punaviiniä 🙂