28 päivän haaste

  • Kimmo Rasila

Kuten aikaisemmista kirjoituksistani on ollut luettavissa, omaan taipumuksen addiktoitua erilaisiin asioihin, joista edes jonkinlaista hyvänolon tunnetta on saatavissa. Tähän liittyen, olen huomannut viime aikoina koukuttuneeni älypuhelimen "hiplaamiseen", kuten rakas puolisoni asian esittää.

Paljon itseäni viime aikoina prosessoineena, tiedostan kyllä tämän asian, mutta kuten ah, niin monessa muussakin asiassa, niin tässäkin, se että joku toinen huomaa sinun käytöksessäsi jotakin häiritsevää, se ei vielä tarkoita sitä että automaattisesti käytöstäsi olisit muuttamassa. Mutta nyt ajattelin muuttaa, haastaen itseni ja samalla ehkä jonkun teistä eräänlaiseen kokeiluun.

Olen ollut lukevinani jostakin, että ihmisellä kestää 28 päivää opetella uusia toimintamalleja. Nyt ajattelin asettaa itseni eräänlaiseen ihmiskokeeseen, jossa tutkin sitä, onko tällä mitään totuudellista pohjaa, ainakaan tällaiseen pinttyneeseen addiktiopersoonaan.

Toisin sanoen, ajattelin kokeilla sellaista, että mitä tuntuu viettää neljä viikkoa ilman älypuhelinta, tuota kirottua kapinetta josta on tullut kuin kätesi jatke. Toisaalta testaten sitä, millaisia tuntemuksia tuon kapistuksen puuttuminen elämästäsi aiheuttaa ja mitä positiivisia seurauksia tuolla elämässäsi saattaisi kenties olla.

Tähän kokeeseen valmistautuminen vaati suuria ponnisteluja. Piti löytää sellainen puhelin, jossa ei olisi nettiyhteyttä, eikä mahdollisuutta sellaista asentaa. Oma haasteensa asiassa on siinä, että olen viimeisen 39 vuotta ollut innostunut mitä erilaisimmista elektroniikan vimpaimista, joten tuollaisen puhelimen rakentaminen, jossa siis olisi tuo kirottu nettiyhteys, ei olisi kovinkaan vaikeaa, joten suurin haaste taitaa olla siinä että pysyy erossa moisista laitteista.

Se miksi tällaiseen ryhdyn, johtunee hyvin pitkälti siitä, että olen oppinut rehellisyyttä suhteessa itseeni ja siitä syystä myönnän olevani älypuhelinriippuvainen.

Karu tosiasia iskostui vasten kasvojani muutama ilta sitten, kun lasten kanssa lähdettiin ulos leikkimään. Huomasin tuollakin näpytteleväni puhelinta, ollen vähemmän läsnä lapsilleni ja se jos mikä teki minut surulliseksi. Halu luopua tästä riippuvuudesta on siis tällä hetkellä kova.

Päätin kirjoittaa asiasta tänne, sillä tiedän omaavani kyvyn tehdä päätöksiä ja sitten kohta pyörtää niitä. Riippuvuudet ovat minulle se kohta, jossa rehellisyys suhteessa itseeni, rakoilee edelleen.

Itse kokeen etenemisen seurannan täällä, ajattelin toteuttaa siten, että joka päivä käyn kirjoittamassa siitä, miltä elämä ilman älytöntä puhelinta tuntuu ja millaisia käytännön ongelmia asia tuo tullessaan. Istahdan siis kerran päivässä pöytäkoneeni ääreen purkamaan tuntojani tänne, sillä huomattavan paljon hankalampaa tuon pöytäkoneen näpyttäminen esimerkiksi lasten kanssa pihalla leikkiessä on, kuin mitä tuollaisen nykyaikaisen älyttömän puhelimen.

Sikäli kun haasteeni onnistuu, uskon sen tuovan tullessaan pelkästään positiivisia seurauksia tullessaan, sillä ainoa asia jossa puhelintani oikeasti olen hyötyäkäyttänyt, on ollut navigointi paikasta A paikkaan B ja jos nyt eksynkin paikasta A paikkaan Ö, sillä tuskin on kovinkaan järisyttävää vaikutusta tämän hetken elämässäni, niin hukassa itseni kanssa tuon älyttömän kapistuksen kanssa myönnän olleeni.

Tästä se siis alkaa, matka älyvapaaseen elämääni. Tervetuloa mukaan

2 kommenttia

Franny_Berry

21.9.2013 10:47

Hienoa, kerrassaan loistavaa! Pidän peukkua sulle.

Itse "kapinoin" hyvin jouhevasti aina tällaisia ns. normisettejä vastaan. Suurin osa ihmisistä eivät tunnusta itselleen olevansa riippuvaisia ja ihmettelevät meitä kääpiöitä, jotka eivät edes omista älypuhelinta (eikä muuten tule!). TV (tai oikeammmin ne ohjelmat) ovat toinen paskakasa... Mieti nyt, jonkun ihmisen elämä on kiinni siitä, näkeekö jonkun määrätyn TV ohjelman vai ei - tai BB 24/7??? Ihan oikeesti... :DDD

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kimmo Rasila

21.9.2013 20:26

Olen kanssasi siinä samaa mieltä, että nykyajan ihmiset ovat aivan liiaksi kiinni erilaisissa viihde-elektroniikan ihmeellisyyksissä. Aito läsnäolo siinä hukkuu ja samalla oma itse.

Minä olen huono arvostelemaan muita ihmisiä noin yleensäkin, mutta varsinkin tässä asiassa, koska itse haastoin juuri itseni luopumaan yhdestä tuollaisesta, riippuvuuttakin aiheuttavasta laitteesta. Olen nimittäin jo jonkin aikaa huomannut hukkuvani tuonne Internetin ihmeelliseen maailmaan, samalla ollen paikalla esimerkiksi läheisilleni, mutten läsnä laisinkaan.

Hassua sinällään on se, etten niinkään viihdy television edessä, saati koneella, mutta kännykkä on minulle ollut se pahe nro. 1 viimeajat ja sillä ajattelin kokeilla mitä sen pois jättäminen tuo elämään takaisin. Ja jo nyt, näin yhden päivän kokemuksella voin sanoa saavani paljon sellaista, jonka olin jo ehtinyt unohtaa, jatkuvasti sukellellessani erilaisissa some-palveluissa, keskustelupalstoilla jne.

Eli tama seuraava neljä viikkoa ainakin tässä hetkessä tuntuu olevan enemmän kuin hyväksi minulle ja siinä samalla, avian kuten aikaisemminkin, tuosta hyvästä heijastuu hyvää myös ympärilleni. Jatkan siis eteenpäin, varsin innokkaana ja odottavain mielin. :)

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus