Joskus kipu on parasta lääkettä.

  • Kimmo Rasila
Joskus on vain jaksettava nousta, vaikka haluaisi jäädä makaamaan.
Joskus on vain jaksettava nousta, vaikka haluaisi jäädä makaamaan.

Kuinkahan monta nöyryyttävää kokemusta allekirjoittaneen on elämässään vielä kohdattava, oppiakseen elämään ihmisiksi. Taas kerran olo on kokolailla lyöty.

Toisaalta, kun katson taaksepäin, löydän lohtua siitä että olen selvinnyt pahemmastakin, mutta toisaalta juuri nyt tuntuu siltä kuin ei jaksaisi ottaa enää yhtään askelta. Silti on jaksettava. Vastuu on minun ja se on kannettava silloinkin kun sitä ei haluaisi kantaa.

Miksi oloni on sitten tässä hetkessä totaalisen kurja. Syy siihen löytyy taas kerran yhdestä seinästä, johon olen päätäni tässä osapuilleen vuoden hakannut. Kun en vähemmällä usko.

Yrittäjyys. Minun elämässäni tuo sana on osoittautunut sisältävän ne vähemmän mukavat osatekijät. Vaikkakin toisaalta totta puhuakseni, ei yrittäjyydessä sinällään mitään vikaa ole, se vaan ei oikein näytä olevan minulle sopiva homma.

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, olen painiskellut talousongelmieni kanssa jo tovin ja vihdoinkin kun työkuviot järjestyvät, asiat alkavat valitettavasti kaatua päälle voimalla jolle on yksinkertaisesti voi mitään. SIlti epätoivon vimmalla yhä yritän taistella. Hullua.

Tänään on ollut henkisesti varmasti isäni kuoleman jälkeen yksi raittiin taipaleeni raskaimmista päivistä. Kokolailla kovasti pitää minua elämän mätkiä, ennen kuin tuiki tarpeellinen oppi luupäiseen kallooni uppoaa. Näin on ollut aina, niin riippuvuuksissa kuin elämässä yleensäkin. Kun mikään ei riitä.

Yrittäjyyteni ongelmien yksi kulmakivistä osoittautui olevan se, etten saanut tarpeeksi ajoissa toimintaani kannattavaksi. Osaltaan siitä johtuen, sorruin lainaamaan rahaa väärästä paikasta ja siitä taas seurasi se, että kierre vain syveni syvenemistään. Peiliin katsomalla löytyy syyllinen tässäkin tilanteessa, joskaan lohtua se ei tuo tippaakkaan.

Se miksi tänään koin taas kerran henkisen pohjani, johtuu yksinkertaisuudessaan siitä, että tänään varmistui viimeistään se, etten kykene enää estämään tiettyjen laskujen menemistä ulosottoon ja sen myötä tulen jo toistamiseen menettämään luottotietoni. Viimeinen oljenkorteni kun oli se, että otan pankista vakuudellista lainaa, keskittääkseni tietyt lainat yhteen paikkaan ja hoidan ne sitä kautta ajanmyötä pois. Ongelmaksi muodostui tässä tapauksessa vain se, että ne ihmiset jotka hyvää hyvyyttään suostuivat lainalleni takaajiksi, eivät olleet sellaisia, jotka pankki olisi tässä kohtaa hyväksyneet ja sen vuoksi laina jäi saamatta. Toinen vaihtoehto oli se, että lainan vakuudeksi olisi ollut jotakin kiinteää omaisuutta, ja tässä kohtaa olinkin yhteydessä erääseen ihmiseen, pyytäen häneltä lainalle vakuutta, mutta hän kieltäytyi tästä kunniasta. Vaikka kuinka tätä kyseistä ihmistä yritänkin tässä kohtaa ymmärtää, silti juuri nyt en siihen kykene. Lähinnä siitä syystä, että hänellä siihen olisi ollut mahdolisuus, sikäli jos hän olisi kyennyt tietyistä periaatteistaan luopumaan.

Kuten aikaisemmin totesin, vastuu asioissa on minulla. En tuota vastuuta ole pakenemassa, vaikkakin tämä päivä on tunteiltaan sisältänyt sellaisia elementtejä, että mikäli esimerkiksi raittiuteni ei olisi näin vakaalla pohjalla, olisi nuo tunnemylläkät aiheuttaneet minussa sen, että olisin haistattanut maailmalle vitut. Onneksi tiedän ettei tuo ole mikään ratkaisu.

Nyt olenkin koko päivän yrittänyt miettiä sitä, miksi ihmeessä ihminen joka yhden kerran on kaikkiaan 11 vuotta kärsinyt elämässään konkurssin aiheuttamat tuskatilat, häpeät ja muut, kuin tahtomattaan ajautuu toistamaan saman taas kohta uudelleen. Sen tiedän, että tämä kaava on sama, joka lopulta vei isäni hautaan, mutta silti, en aina ymmärrä elämää. Onneksi riittää kun ajanmyötä taas kykenen kaiken hyväksymään.

Lopuksi teroitan tässä itselleni yhden asian. Vastuu. Jos kerran olen valmis kantamaan asioissa vastuun, niin miksi sitten kiukuttelen jos tuo asia sisältää enemmän kannettavaa kuin olisin halukas kantamaan. Ymmärrän nimittäin tänään sen, että mikäli elämässäni jatkuvasti joku tulee ja pelastaa minut tuholta, jatkan tuota tuhoamista yhä uudelleen. Vaikkakin ei minua ensimmäisestä konkurssista kukaan pelastanut, itse taakkaani kannoin, kaikki ne vuodet. Toisekseen, ei kait se vastuunpakoilua olisi, jos nipun pikalainoja sitoisi yhdeksi pankkilainaksi ja jonkun vuoden periodilla suorittaisi sen työllä pois. Niin tahi näin. Minun ei auta tässä kohtaa kuin nöyrtyä sen tosiasian edessä etten enää asioille voi tehdä enempää. Nyt on vain keräiltävä rippeet itsekunnioituksestaan ja suunnattava katse kohti uutta. Murehtimalla näitä asioita ei ratkota. Ainoa mikä tässä kohden vituttaa ankarasti, on se, että jotkut ihmiset arvostavat rahan korkeammalle kuin lajitoverinsa. Ehkäpä mun ongelma juuri onkin siinä. Jos minä nimittäin arvostaisin rahaa, ehkä minulla sitä joskus olisi ollut.

Loppukaneettina todettakoon se, että vaikka tämä kaikki paska tuntuu kestämättömän raskaalta juuri nyt, silti uskon tästä taas selviäväni eteenpäin. Askeleen kerrallaan. Sitäpaitsi. Laskeskelin tuossa, että mikäli saan kirjani valmiiksi tämän kuun loppuun ja julkaistuksi syyskuun alkuun, niin noilla provikoilla mitä noista näyttää saavan, ei kirjani tarvitse myydä kuin muutamia hassuja tuhansia kappaleita, jotta talouteni taas tasapainottuisi. Kas siinäpä motiivia kirjoittamiseen kummasti. Ja paskat. Jos alkaisin rahan vuoksi tuota opusta rustaamaan, sen sisällöstä tuskin tulisi minun näköiseni. Nyt sen sijaan tiedän siitä tulevan.

Joskus sitä toivoisi voivansa olla tuolla jossain.
Joskus sitä toivoisi voivansa olla tuolla jossain.

Kirjoitettaessa soi Päässä lujaa ja raskaasti

1 kommentti

Anonyymi

5.12.2021 10:32

Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus