Koska ihminen pelkää vain sitä mitä hän ei tunne, suurin osa ihmisistä ripustaa sielunsa eteen peilin. Tuo peili heijastaa kuvan ulkomaailmasta, jotta kukaan ei näkisi ihmisen sielua. Hän ei edes itse uskalla katsoa peilin taakse, sillä hän pelkää itseään, eli sieluaan joka on jäänyt hänelle vieraaksi.
Mikäli ihminen uskaltaisi tutustua omaan itseensä, heittää pois valheellisen peilin, ja myöntää omat heikkoutensa, hänen hauras pinnallisuutensa muuttuisi vahvaksi itseluottamukseksi. Tämä todellinen itseluottamus heijastuisi hänen persoonaansa, tekisi hänestä epäitsekkään, todellisen ja tasapainoisen.