Tajusin juuri, että maailmassa on tasan yksi ihminen, joka oikeasti tuntee mut. Ja hän ei ole perheenjäsen.
Täytyy vielä lisätä, ettei tämäkään ihminen mua täysin ja kokonaisuudessaan tunne (ei kai voikaan), mutta hän tietää täysin, millainen olen, mitään pois sulkematta. Tunteisiini sisälle ei hänkään tietenkään voi päästä, mutta lähelle kuitenkin. Surullista on, etten tiedä, kuinka kauan hän enää tulee tuntemaan mua.
Niin, enkä tarkoita etteivätkö monet muutkin tuntisi mua hyvinkin, mutta vähän eri asteilla kuin tämä yksi. Ja lopulta, niitä muita hyvin tunteviakaan ei kovin montaa ole, muutama ehkä; äiti, toinen veli, pari pitkäaikaista ystävää. Muille olen melko tuntematon.
Ei tässä pointtia ole, kunhan pohdin.