Jokainen sinkku joutuu välillä hyväntahtoisen parituksen uhriksi. Toiset tykkää, toiset ei. Luulen, että enemmistö ei.
Itse en törmää paritukseen kovin usein – en kai ole oikein sellaista helposti paritettavaa sorttia. Siitä huolimatta minulle on muodostunut vuosien varrella hyvä parittaja-tutka. Tai sanotaanko, että kun paritus alkaa, en ole yllättynyt. Jotenkin sen ihmistyypin vaan tunnistaa.
Voi kuulostaa melkoisen säälittävältä, mutta minua on taidettu parittaa noin kolmisen kertaa.
Yksi näistä johti jopa kaksille treffeille, mutta ei siinä mitään kemiaa ollut. Parittaja kuitenkin lannistui eikä uusia ehdotuksia ole tullut, joten jotain positiivista siitäkin seurasi.
Toinen, tuorein kerta oli suoran toiminnan meininkiä: “Mulla on se mies nyt täällä puhelimessa, juttele sille”. APUA, no fucking way enkä jutellut.
Kolmas kerta ei sisältänyt edes miestä. Naispuolinen tomera ystäväni sanoi minulle itsevarmuutta puhkuen, että kyllä MINÄ sulle ukon löydän. Hän on sen kaliiberin nainen, että itseasiassa vähän jopa innostuin – hän jos kukaan oli oikealla tavalla verkostoitunut ja kanssani samalla aaltopituudella. Tästä keskustelusta on nyt varmaan se neljä vuotta eikä edes yhtä kandidaattia ole esitelty. Joskus tästä muistuttelin ja kävi ilmi, että kavereille on kyllä miehiä löytynyt, mutta tosiaan minulle ei ketään edes etäisesti sopivaa. Hmph!
No, ei se mitään, koska en pidä parittamisesta. Joudun moisesta suorastaan paniikkiin. Koen, että minulla on jotenkin velvollisuus pitää miehestä, jota minulle hyväntahtoisesti paritetaan. Minusta deittailussa tai ihmissuhteissa yleisestikin pahinta on se, että tajuaa, että en muuten tykkääkään tosta ja mun pitää torjua tuo mies ja aiheuttaa sille paha mieli ja pettymys.
Kun sinut on paritettu, joudut ikäänkuin antamaan pakit sille miehelle JA ystävällesi. Tuplakamaluus!
Ja entäpä jos niitä ystäviä ja parisuhdetta intoilevia onkin useampi. Tämäkin tilanne taitaa loimottaa horisontissa, sillä tallinpitäjämme on hankkimassa tallille harjoittelijaa. Yksi vahva kandidaatti on kuulema MIES! 39-vuotias mies! Voitte varmaan kuvitella miten tohkeissaan tallikaverit ovatkaan ja nimenomaan minun puolestani.
Tähän ei voi sanoa mitään muuta kuin HOLD YOUR HORSES!
Paitsi...
Kuva lainassa täältä
2 kommenttia
licence27
15.1.2015 21:05
Sanoin niin ikään kerran etsiväni miehen naispuoliselle kaverilleni. Pari ehdokasta sinne meni. Suoraa toimintaa ei todellakaan tapahtunut puhelimen välityksellä. Harmi vaan ettei sitten enää löytynyt kolmatta ja sinne naisen kainaloon pysyvästi jäävää miestä.
En silti perustanut kauniille blondille aviomiestä etsiväää verkkopalvelua.
En muista kuinka monta ihmistä olen jonkun kanssa treffeille lähettänyt vaihtelevalla menestyksellä, mutta trendi on ollut se että nainen käy minun kanssani treffeillä ja muuttaa yhteen kokolailla seuraavan tapaamansa miehen kanssa, pyöräyttää kenties 1- 5 lasta, hankkii koiran, kissan, lehmän tai hevosen.
Ulkopuolisen silmin täydellisen oloinen pari voi olla täysi fiasko ja taas toisaalta ensisilmäykseltä tuhoon tuomittu pari jää pysyväksi.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:31
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin