Liian hiljaiset signaalit

Onko tässä maailmassa mitään niin älytöntä kuin aikuiset ihmiset tilanteessa, missä kumpikin osapuoli on kiinnostunut toisesta, mutta kumpikaan ei tee aloitetta? Kierrellään ja kaarrellaan eikä sanota mitään suoraan. Voisi kuvitella,…

Räps räps, tykkään susta. Tajuu se ilman, et mun pitää sanoa se ääneen.

Onko tässä maailmassa mitään niin älytöntä kuin aikuiset ihmiset tilanteessa, missä kumpikin osapuoli on kiinnostunut toisesta, mutta kumpikaan ei tee aloitetta? Kierrellään ja kaarrellaan eikä sanota mitään suoraan. Voisi kuvitella, että kyseessä olisi vakavampikin rikos, josta ei saa jäädä kiinni.

Totta kai tilanteessa auttaisi, että olisi esim. 24 vuotta (nuorempana ei aina mieti seurauksia) tai saatanan kännissä (kännissä ei mieti koskaan seurauksia), mutta entäs jos ollaan jo yli 30 vuotta, varovaisia ja selvinpäin. Silloin ei enää pulloposti saavuta rantaa ja savumerkitkin hajoavat tuuleen. Mars ei puhu Venusta eikä toisin päin.

Tämä miesten ja naisten välinen kommunikaatiokuilu muistutti olemassa olostaan, kun vanha fleimi otti yhteyttä Facebookin chätissä. Kertoi tavanneensa elämänsä naisen, joka sai hänet vihdoin luopumaan sit.kam-puolueen jäsenkirjasta. Jei, onnea onnea!

Tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän. Seuraavaksi viestiboxissa koettiin tarpeelliseksi selitellä menneitä. Niihinhän on turvallista palata sieltä parisuhteesta käsin. "Niin, silloin kun viimeksi tavattiin ja ihmettelit jälkikäteen, että miksi mitään ei tapahtunut, niin olisi voinut tapahtua, jos olisit tehnyt aloitteen".

Ahaa! Ai, että minun olisi pitänyt tehdä aloite!

Räps räps, tykkään susta. Tajuu se ilman, et mun pitää sanoa se ääneen.

Kelataanpas hiukan taaksepäin ja muistellaan mitä tapahtuikaan. Eli, pyysin kyseistä mieshenkilöä deitiksi muuan gaalaan. Okei, voihan noihin toki kaverinakin mennä. Tarjosin myös yöpaikkaa, kun kuitenkin oikein toiselta paikkakunnalta tuli mestoille. Okei okei, en haluannut aiheuttaa paineita, joten lupailin, että sohvalla saa nukkua.

Oli oikein kiva ilta, joten sanoinkin, pienen pieneen yöasuun pukeutuneena, että viereenkin saa tulla nukkumaan. Tarjous otettiin vastaan. Mutta, kuten jo tarinan alusta päättelittekin, mitään ei tapahtunut ja naisellinen itsetuntoni murskaantui huomattavan pitkäksi aikaa ja olin yhtä WTF:iä!

Summaroin muistelot viestinboxin kautta tiedoksi myös keskustelun toiselle osapuolelle.

"Niin, mutta sun ois pitänyt tarttua mua vaikka perseestä kiinni".

Okei, ihan noin yksioikoisia te miehet ette nyt yksinkertaisesti saa olla. Kaltaiseni tyylikäs ja viileä leidi EI tee aloitetta tarttumalla etumukseen tai takamukseen. Että jos kiinnostaa, niin pitää hioa aisteja ja tarkkailla muitakin signaaleja. Niin ja ottaa tilanteesta itsekin vastuuta eikä odottaa valmista kuin teini-iässä kotona.

Toisaalta, sorruinko itsekin vastuunpakoiluun? Miksi en sanonut, että haluaisin sinut deitikseni, koska olisit erittäin edustava avec, tykkään susta ja minusta on typerää, ettei me olla kimpassa. Ehei, piti olla cool ja coolisti sanoa, et tuu messiin, mulla on ylimääräinen lippu.

Järki sanoo (ja aika moni kaverikin on sanonut), ettei kukaan pahastu siitä, että kuulee olevansa ihana ja tykättävä ja että enemmän sitä häviää siinä, ettei kerro.

Silti se on maailman vaikeinta. Helpompi on olla hiljaa, välttää pakit ja die alone!