Disconnection :)

  • samukissa
Laavakivestä musta Sisilian rannikko
Laavakivestä musta Sisilian rannikko

Yhteyteni muuhun maailmaan katkesi omituisesti Sisiliassa. Se tapahtui hotellissa, joka alkoi yhä enemmän muistuttaa Agatha Christien romaanista Kymmenen pientä neekeripoikaa.
”Ruokasaliin ei saa tulla rantatossuissa eikä sortseissa.” Kielto hymyilytti minua. Se oli kuin piste iin päälle siitä vaikutelmasta, jonka hotellista olin saanut.
Hotelli henki menneiden aikojen loistoa mutta on ikävästi rapistunut sieltä ja täältä. Arvokkaista tauluista on lohkeillut kultausta, puutarhan kukkavaaseista pudonnut paloja, vanhanaikaisten lamppujen sähköjohdot repsottavat paikoin ja jotkut seurusteluryhmien tuolien silkkiset päälliset ovat haalistuneet.
Mutta arvokkuutta ylläpitävät vieraat ja henkilökunta. Jo tullessani kohtasin vieraita, jotka olivat pukeutuneet fiinisti päivällistä varten. He siemailivat aperitiivejaan viihtyisässä oleskelutilassa. Näky toi heti mieleeni Agatha Christien kirjojen filmatisoinnit.
Arvuuttelin mielessäni keitä nämä ihmiset olivat. He jutustelivat eri kieliä kuten saksaa, englantia, venäjää, italiaa.
Miltei heti totesin, että yhteydet tässä hotellissa eivät toimi toivotusti. Ala-aulan internet oli rikki, pääsy virtuaalimaailmaan ei onnistunut.
Menin etsimään tv:stä englanninkielistä ohjelmaa, CNN tai BBC voisivat kertoa mitä maailmalla tapahtuu. Mutta niitä kanavia ei tv:ssä ollut. Sieltä sai vai italiankielistä ohjelmaa kanavakaupalla. No, Sisilia on Välimeren saari mutta voisin olettaa ainakin BBC:n näkyvän.
Sitten yritin soittaa saarella asuvalle italialaiselle ystävälleni. Kontakti ei ollut mahdollinen, ilmoitti Vodafone. Jaaha ja miksei? Vodafonen toimimattomuus on kyllä minulle tuttua. Se on tullut tuta monessa maassa. Mutta sentään yhteys Vodafonesta Vodafoneen pitäisi toimia. Ei onnistunut. Myöhemmin sain sentään jonkin tekstarin lähetettyä.
Mutta pitkät ajat puhelin ilmoitti, että yhteyttä ei ole lainkaan.
Niin siis olin eristyksissä tällä saarella, josta maailman kuuluisin mafia on saanut alkunsa.
Tuona sateisena iltana harmaata merta, mustia laavakiviä rannalla ja lokkeja katsellessani vääjäämättä mielessäni pyörivät kuvat elokuvasta Kymmenen pientä neekeripoikaa, jossa saarelle kutsutut vieraat vuoron perään kuolivat. Eikä jäljelle jäänyt yhtäkään.
https://youtu.be/auIWoNCWGEU

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus