Tuskin on sattuma, että tänä aikana meitä koukuttavat sellaiset tv-sarjat, joissa tapahtumat sijoittuvat menneeseen aikaan ja miljööseen. Näinhän on asian laita esimerkiksi Downton Abbeyssa, Sydämen asialla-sarjassa ja Naisten paratiisissa.
Tällaiset sarjat, jotka ovat ihan hyvin tehtyjäkin, sallivat meille hetken hengähdyksen aika kovasta maailmanmenosta. Mehän valitsemme tv-ohjelmat tietoisesti, joten ne tulevat johonkin tarpeeseen.
Näissä sarjoissa ja niitä katsellessa hektinen kiire väistyy, ihmissuhteissa viipyillään, miljöö on vähemmän tekninen ja mutkattomampi kuin omamme. Näitä sarjoja katsellessa lepäämme hetken. Luvallisesti.
Joulun yksi viehätys piilee samanlaisessa tunnelmassa ja joskus miljöössäkin kuin näissä menneen ajan tv-sarjoissa. Jouluna kiire väistyy, ihmiset istuvat päivällispöydissä pitkään ja keskustelevat kauan ja hartaasti edes kerran vuodessa. Ja laiskakin saa olla. Menneen maailman lumo laskeutuu maan päälle hetkeksi.
Kävin hiljan Helsingin ortodoksisella hautausmaalla ja aistin siellä samantapaista, sanoisinko, tsehovilaista atmosfääriä. Se juontui jo kauniista kappelista ja muistomerkeistäkin. Mennyt maailma pois nukkuneine ihmisineen oli kaunis. Kuvani pienestä kappelista on ihastuttanut monia enkä ihmettele. Siitä huokuu tietty levollisuus ja iäisyys.
Joulun rauhaa!