Katutaidetta lisää Helsinkiin

Jopa yritysten kannattaisi ottaa oppia katutaiteesta. Näin arvioi Chydenius-lehdessä taannoin Aalto-yliopiston taiteen laitoksen professori Helena Sederholm. Katutaide on näet innovatiivista ja muuttuu koko ajan. Niin pitäisi tehdä yritystenkin. Täällä Portugalissa katutaidetta näkee kaikkialla. Kaupunki sallii sen miltei paikkaan kuin paikkaan, vain arvokiinteistöjä ja muistomerkkejä ja sen sellaisia katutaiteilijoiden tulee välttää. Niiden yhteyteen ei saa maalata tai tehdä muuta taidetta. Katutaide onkin tehnyt Lissabonista hauskan näköisen. Ja se taide on myös hyvää, ei mitä tahansa yön pimeässä sutaistua kyhäelmää. Katutaidetta voi olla talon päätyseinä, aita, roskis, katukiveys. Jopa neulegraffitiin eli virkattuihin katukiviin olin kompastua. Tätä samaa katutaidetta saisi olla mielestäni enemmän Helsingissäkin. Jyväskylästä muistan Väinönkatuun maalatun räsymaton ja erään Kauppakadun talon päätyseinän. Helsingissä katutaidetta on tietty Arabiassa mutta muualla ei kovin paljoa. Runeberginkadun erään seinän ja Elokuvasäätiön talon muraalin muistan. Ja kymmenen pistettä Helsingin energialle, joka on sähkökaappeihinsa kaduille tilannut taiteilijoilta kuvitusta. Vaan lisää saisi olla.