Mainio joululahja

Parilla naistuttavallani on joululahjan antamisessa homma hanskassa mitä suurimmassa määrin. Joulu joululta he ovat ilahduttaneet minua yhä uudestaan.
Lahja on ihan säällisen hintainen, sitä uskaltaa niin muodoin toivoakin tietäen ettei se antajaa perikatoon vie.
Lahja on myös vain hitusen työläs mutta antajan kannalta ihan käypänen.
Lahja myös pitää pintansa ja nautittavuutensa vuodesta toiseen. Ei siihen kyllästy.
Lahjaa odotan ihan yhtä innokkaasti kuin muinoin Liisa-nukelleni uusia vaatteita, joita äiti sille ompeli aina jouluksi.
Lahja on englantilainen joulukakku.
Kälyni, hyvä leipoja, alkoi leipoa sellaista minulle aina jouluksi samalla kun leipoi englantilaisen kakun perheelleenkin. Helposti siinä valmistui kaksi samalla.
Minä säästyin, kiireinen kun tuolloin olin, itse turhalta leipomiselta.
Kun käly sitten muutti toiselle paikkakunnalle minulta meinasi joulun alla mennä sormi suuhun. Pitääkö ruveta opettelemaan englantilaisen kakun leipomista vai kuinka, pähkäilin.
No ei, keksin, että myyjäisistä sellaisen voisin löytää. Samalla saisin hankittua ehkä muitakin lahjoja.
Niinpä parina vuonna hankin pakastimeen hyvissä ajoin ennen pyhiä myyjäisistä kakun.
Vaan kun olin surkutellut tätä kälyn pois muuttoa eräälle ystävättärelleni niin hänpä keksi ruveta leipomaan näitä kakkuja itselleen ja minulle joululahjaksi. Ja niin on kakkuasia taas reilassa. Aattona viimeksi popsin lahjakakkua ja osa on pakkasessa odottamassa uutta nautiskelua.