Nainen vedenjakajalla

Liikemiesmäisen harkitsevan ja naiseudestaan nauttivan naisen ajatuksia.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on matkat.
Edellinen

”Tourists go home!”

pyörätiellä
pyörätiellä
pyörätiellä
pyörätiellä
miten sattuu
miten sattuu
että näin pysäköidään
että näin pysäköidään

Tämän toivotuksen olen minäkin halunnut sanoa jo monesti Helsingissä katsoessani turistien touhuja kotikulmallani Töölössä.
Turistibussit tukkivat tiet niin että paikallisille autoilijoille jää usein vain yksi kaista Mechelininkadulla. Merikannontie tukkeutuu tuon tuosta pysäköivistä linja-autoista. Pyöräilijöille verovaroin rakennetulla kaistalla on usein autoja ja pyöräilijät törmäilevät jalankulkijoiden kauhuksi kävelyteillä. Turistit ruokkivat surutta lokkeja, puluja ja hanhia Sibelius-patsaan äärellä ja voi vain kuvitella kuinka otollisia alueet ovat Töölön runsaalle rottakannalle myös.
Olen lukenut viime aikoina lukuisia juttuja turisteihin tympääntyneistä kaupunkilaisista eri puolilta maailmaa. Esimerkiks Venetsia, Barcelona, San Sebastian pohjoisessa Espanjassa, Auckland Uudessa Seelannissa toivottavat turistit pois. Amsterdam, Dubrovnik, Pariisi miettivät rajoituskeinoja kuten Airbnb-asumiselle uusia määräyksiä. Lissabonissa, jossa asun talvet, turistit joutuvat maksamaan kaupunkiveroa kuten 21 muussa maassa.
Nämä turismin haitat pitäisi järjestää Suomessa niiden tahojen riesaksi jotka turisteja houkuttelevat. Siis esimerkiksi Helsingin kaupungintalon eteen, Sinnemäen kotikulmille, yms. Ehkä silloin alkaisi päättäjille valjeta, että jos turisteja Suomeen haalitaan, heitä varten pitäisi järjestää ensin tilat kuten parkkipaikat busseille.
En mitenkään näillä näkymin pysty ilakoimaan turisteista ajatellen että siinä kulkee taas 68 euroa.


Uimarantaretkiä

Eiran rantaa
Eiran rantaa

Kesän Helsingissä työnsä vuoksi viettävä tuttavani kertoi hauskasta suunnitelmastaan. Hän oli miehensä kanssa päättänyt tutustua vapaa-aikana Helsingin uimarantoihin. Siten kesästä tulee nautittua vaikka päivät töitä puurtaisikin. Samalla kotikaupunkiin tutustuisi hauskasti.
Hän oli jo käynyt parilla rannalla ja kehui myös kahviloiden tarjoilua. Iltaa oli ollut mukava istua meren rannalla uintiretken päätteeksi.
Kun tiedän että jokaisella helsinkiläisellä on vain alle 7 kilometrin matka meren rantaan niin varmaan uimarantakin on jokaiselle aika lähellä. Helsingin kaupungin sivustolta löytyikin kaupungin ylläpitämiä rantoja peräti 25 ja lisäksi yksi espoolainen ranta. Ei hassummin.
Minulla on kaksi uimarantaa, Hietsu ja Mustasaaren uimaranta. Niin, osa hesalaisista uimarannoistahan on saarissa kuten Pihlajasaaressa. Mustasaaren uimarannalla käynti on vähän suurempi kesäretki. Saaren ravintolassa tulee syötyä myös lounasta. Hietsun käyntiin tätä ei liity vaan pienempi purtava riittää.
Ystävättäreni suosikkiranta on Munkkiniemen uimaranta. Sinne hän matkaa mielellään vaikka on espoolainen. Toisaalta hän viihtyy Westendin, siis kotikaupunkinsa, eräällä uimarannalla. Se on aika pieni.
Lauttasaarelaiset ystäväni tietty kiittävät omaa rantaansa.
Vaan ranta kuin ranta niin minä kaipaan suomalaiselta rannalta yhtä asiaa: päivänvarjoa. Sen alla viihtyisin rannalla pidempään kuin muuten. Mutta missään en varjoja ole nähnyt tarjolla.Linkki


Mistä syntyy Helsinki-ylpeys?

Helsinkiä sanotaan myös Pohjolan valkeaksi kaupungiksi.
Helsinkiä sanotaan myös Pohjolan valkeaksi kaupungiksi.

Mitkä asiat tekevät minut ylpeäksi Helsingistä? Miksi haluan asua juuri Helsingissä? Näihin kysymyksiin olen joutunut vastaamaan parista syystä, toisaalta halusta muuttaa takaisin pääkaupunkiin asuttuani olosuhteiden pakosta vähän aikaa keskisuomalaisessa kaupungissa ja toisaalta luonnehtiessani ulkomaalaisille ystävilleni Helsingin omaleimaista luonnetta. Nyt sitten ilmaantui kolmaskin syy, Suomen asukasbarometri, joka on listannut ihmisten ylpeydenaiheita kotikunnastaan.
Barometrissa erilaiset arvot pomppasivat esille, kuten nämä:
-Asukasbarometrin mukaan lahtelaiset ja kouvolalaiset korostavat mielellään sitä, miten hyvällä hinta-laatusuhteella varustetun paketin paikkakunta tarjoaa lyhyillä yhteyksillä joka paikkaan. Luumäkeläiset tuovat esille matalaa veroäyriä. Tamperelaiset ovat ylpeitä kaupungin maineesta Suomen halutuimpana asuinpaikkakuntana. Helsingissä ja Turussa tärkeää on kaupunkikulttuuri, Jyväskylässä korostui opiskelijakaupunkiluonne. Joensuussa kaupungin vetovoimatekijäksi nousi tuttavallinen jutusteluilmapiiri ja yksityiskohtana Oulusta esimerkiksi kaupungin pyöräreitit.
- Asuinpaikkaylpeys syntyy arjen toimivuuden ja luonnon lisäksi omaleimaisuustekijöistä, tutkimuksesta vastannut Kari Tervonen kertoo.
Kaipasin Helsinkiin takaisin taannoin Jyväskylästä siksi, että tiettyjä haluamiani palveluita kuten eräitä tavaroita tai taide-elämyksiä en sieltä saanut. Helsingissä kaikkea on tarjolla.
Mitä taide-elämyksiin tulee niin aina ei ole tarvis edes mennä kaikkea katsomaan ja kokemaan, riittää jo tunne siitä että voisi sen tehdä heti kun haluaa.
Minä olen ylpeä Helsingin luonnonläheisyydestä. Jokaisella helsinkiläisellä on alle l0 kilometrin matka meren rantaan. Helsinki on merellinen kaupunki, oikeasti Itämeren tytär. Ja merellisyys korostuu monessa asiassa kuten viime vuosien arkkitehtuurissa ja kaikkien kuljettavissa rantareiteissä sekä viime aikoina kaupunkilaisille avatuissa saarissa. Monessa suuressa kaupungissa saa kulkea paljon pidemmän matkan päästäkseen meren äärelle.
Ulkomaalaiset ystäväni ovat korostaneet Helsingin kauneutta: lukuisia vihreitä puistoja, vaaleita taloja, avaruutta, hyvää kaupunkisuunnittelua. Helsingin keskustassa on helppo suunnistaa.
Helsinki on myös ihmisen kokoinen kaupunki, ei liian suuri eikä pieni. Olen ylpeä Helsingistäni.


Surullisen hyvää

Täällä ulkomailla valokuva kotimaasta voi tuottaa koti-ikävää mutta myös hyviä muistoja
Täällä ulkomailla valokuva kotimaasta voi tuottaa koti-ikävää mutta myös hyviä muistoja

Kauan sitten eräs mieskuuntelija soitti radiolähetykseen, jossa soitettiin kuuntelijoiden toivomia musiikkikappaleita. Mies pyysi soittamaan Beatlesien ”Yesterdayn”.Linkki Kun ohjelman toimittaja kysyi syytä toiveeseen mies vastasi jotenkin näin: ”Se muistuttaa minua rakastamastani naisesta, jolle tein väärin. Musiikki tuo surullisen mutta hyvän muiston hänestä.”
Siis surullisen mutta hyvän. Tämä paradoksi onkin lääkärien Jetro J. Tuularin ja Hasse Karlssonin mielestä ihmisen mielihyvän ja mielipahan kokemukseen liittyvä erikoinen piirre. ”Mielihyvä, mielipaha ja ihmisen aivot” artikkelissaan Duodecimissa he kirjoittavat, että musiikki, joka tavallisesti aiheuttaa surun tunnetilan, voi samaan aikaan aiheuttaa myös mielihyvän kokemuksen.
Samanlaiset tunteet kuin radion mieskuuntelija olen kokenut minäkin. Erään läheisen ihmisen loukattua minua lähetin hänelle Kim Lönnholmin laulaman ”Minä olen muistanut”, Linkkijonka sanat koin silloin omakseni. ”Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana, suruna sielussain, valona yössä vain”….
Myös eräälle toiselle henkilölle pettymystä tunnettuani lähetin musiikkikappaleen, joka aiheutti surun ja samalla mielihyvän tunnetta.
Kirjoittajat sanovat että musiikin ohella esimerkiksi keskustelu terapeutin tai ystävän kanssa vaikeista asioista voi aiheuttaa samantapaiset surun ja mielihyvän kokemukset.
Minä lisäisin tuohon, että myös jollain rakkaalla paikalla kuten entisellä kotiseudulla käyminen, voi herättää tällaiset kahtalaiset tunteet. On surullista kun siellä eletty elämänvaihe on ohi mutta rakkaan paikan näkeminen ja kokeminen herättää myös mielihyvää.


Paikan lumo

Mikä paikka vaan voi muodostua itselle merkityselliseksi.
Mikä paikka vaan voi muodostua itselle merkityselliseksi.

Jouduin ajattelemaan paikkojen merkityksellisyyttä hiljan kahdesta syystä. Kirjailija Nino Strachey kirjoitti eräässä artikkelissa että paikan muisto on tärkeämpi kuin lahjatavarakaupasta ostettu matkamuisto. Ja muotoilua opiskeleva Lucas LaRochelle oli laatinut kartan hänelle merkityksellisistä paikoista. Työ oli alkanut kun hän oli sattumoisin kulkenut sen puun ohi, jonka luona hän oli tavannut ensimmäisen vakavan seurustelukumppaninsa. Sen jälkeen hän oli merkinnyt karttaan muitakin itselleen tärkeitä paikkoja.
Annoin ajatusteni virrata. Mitä paikkoja mieleeni tulisi ja miksi?
Kolme ensimmäisenä mieleeni tullutta paikkaa joissa olin kokenut lumoa, ajoittuivat yöhön.
Istuimme nuorina veljeni kanssa rantasaunamme verannalla. Vanhemmat olivat nukkumassa ja kaikki oli hiljaista valoisassa kesäyössä. Juttelimme niitä näitä. Järvi oli tyyni, linnut ja kalat jo nukkumassa. Yhtäkkiä kuulimme vasemmalta rasahduksen. Kolme supikoiraa löntysteli rantaviivaa myöten meitä kohti. Maalaiset ja isäni olivat tehneet niistä havaintoja mutta kukaan ei ollut niitä nähnyt. Istuimme epäuskoisina ja mykistyneinä emmekä osanneet edes pelätä vierailijoita. Supikoirat eivät kuitenkaan huomanneet meitä. Ne tulivat parin metrin päähän ja kääntyivät sitten menemään verkkaan pihalle päin. Villien eläinten kohtaaminen siinä lähituntumassa hiljaisena kesäyönä oli lumoava kokemus meille nuorille. Se saunan veranta on enää vain muistoissa, sillä kesämökin saunoineen omistaa nyt toinen henkilö.
Toisessa ja kolmannessakin lumotussa paikassa kohtasin villieläimiä: aamuyöstä Kenian savannilla verkkokirahveja hamuamassa lehtiä puista ja iltayöstä Mount Kenian rinteellä olevan hotellin parvekkeella katsomassa juomaan tulleita villieläimiä, joiden puuhat näimme suurten valonheitinten ansiosta.
Mutta yhtä merkityksellinen on eräs merenrantatien kohta, jonka ohi kävelen kotimaassa ollessani päivittäin. Lumoava muisto palaa siinä kohdassa joskus kevätauringon ensimmäisessä kuumotuksessa. Muistan miesystävän tekstarin, jonka siinä tien kohdassa sain ja joka oli merkityksellinen tulevaisuudelle.
Täällä Portugalissa huomaan usein hakeutuvani erään entisen palatsin sisäpihalle, jossa on nyt kahvila. Siellä aistin rauhaa ja kauneutta, koska pihalla on jäljellä kauniita patsaita. Se paikka, eräänlainen menneen maailman jäänne, pysynee mielessäni yhtenä matkamuistona Portugalista.


Itseriittoiset

Portugalissa ei voi tietää miten hyvin remontoitu hieno huoneisto ränsistyneeltä näyttävässä talossa voi olla
Portugalissa ei voi tietää miten hyvin remontoitu hieno huoneisto ränsistyneeltä näyttävässä talossa voi olla

Portugalilainen arkkitehti näytti minulle jokin aika sitten palkitun talonsa hauskaa kylpyhuoneratkaisua. Kuumalla ilmalla lasiseinän voi aukaista atriumpuutarhaan ja olla suihkussa ikään kuin ulkoilmassa. Mikä sen mukavampaa auringon porottaessa.
Italialainen tuttavani puolestaan sanoi, että hän tulee seuraavalla tapaamiskerrallamme mieluummin vespallaan kuin autollaan, koska Rooman liikennekaaoksessa autolla on hidasta edetä ja mahdotonta päästä tiettyihin paikkoihin. Vespa on kätevämpi.
Tällaiset paikallisten ihmisten tarinat omasta elämänmenostaan kiinnostavat minua. Olen utelias. Haluan tietää kussakin maassa liikkuessani miten sikäläiset ihmiset ajattelevat ja toimivat.
Se ei tarkoita sitä että itse haluaisin ajatella ja toimia kuten he, edes välttämättä hyväksyä paikallisia kantoja ja toimintatapoja. Ei mutta minua kiinnostaa tuntea ne koska ne auttavat ymmärtämään ihmisiä. Ja ymmärrys, molemminpuolinen, on paikallaan tässä repivässä ajassa.
Paikallisten ihmisten tarinat myös oikovat käsityksiä. Asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät. Viimeksi eilen Lissabonin Av. Almirante Reis- katua kävellessäni mieleeni muistui erään portugalilaisen ystäväni toteamus. Hän kertoi kadun olleen Lissabonin entinen pääväylä ja talojen sen varrella olleen kalliita ja hienoja. Nyt useimmat näyttivät päinvastoin ränsistyneiltä ja likaisilta. Mutta ystäväni mukaan näin saattoi monessa talossa olla vain päällepäin. Sisäpuolelta talot saattoivat hyvinkin olla remontoituja, huoneistot hienoja ja moderneja.
Tämän uskon hyvinkin, koska olen nähnyt eräässä talorumiluksessa mitä moderneimman kalliisti remontoidun studiomaiseksi avarretun huoneiston.
Hämmästyin sitä itseriittoisuutta joka ilmeni Kristina Cruises-yhtiön infosta. Sen mukaan ”Kansainvälisyys ei kiinnostakaan – suomalainen haluaa matkustaa suomalaisten kanssa”. Räätälöidyt ryhmämatkat ovat nyt trendi.
-Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Vanha sanonta näyttää pätevän myös ryhmämatkailuun, sillä yhden palveluntarjoajan vuokraamalla kalustolla järjestetyt räätälöidyt ryhmämatkat eli charter-matkat kasvattavat suosiotaan. Onhan se ymmärrettävää, että monille on leppoisinta lomailla, kun kaikki puhuvat matkalla samaa kieltä ja tottumukset ovat suunnilleen samat. Mikäs sen mukavampaa kuin jakaa hieno kokemus .Me kutsumme chartereita Oma laiva -risteilyiksi. Niiden määrä kasvaa meillä ensi vuonna peräti 36 prosenttia. Tässä taitaa näkyä se, ettei ihmisten ajattelu olekaan ihan niin kansainvälistä kuin usein nykyään ajatellaan. Lomailija haluaa kyllä tutustua uusiin nähtävyyksiin mutta mieluiten tutussa, samanhenkisessä seurassa, Kristina Cruises-yhtiön tiedote toteaa.


Asumisen ja työskentelyn monipaikkaisuus rikastuttaa elämää

On kiinnostavaa kun voi käydä useasta portista
On kiinnostavaa kun voi käydä useasta portista

Nyt on syytä painaa mieleen sana modaliteetti. Se on näet tapetilla jo muutamissa tutkimuksissa ja tulevaisuudessa yhä enemmän julkisessa keskustelussa.
Modaliteetti tarkoittaa Aalto-yliopiston professori Kimmo Lapintien mukaan tiedossa olevia ja saavutettavia mahdollisuuksia. Hän kirjoittaa asumisen ja työnteon modaliteeteista Chydenius-lehdessä.
Käytännössä hieno ilmaisu tarkoittaa sitä että nykyisin meillä on yhä useammin mahdollisuus asua ja työskennellä useammassa kuin yhdessä paikassa ja lisäksi nämä paikat voivat muuttua silloin tällöin. Tutkijat haluavat selvittää mitä tällainen elämänmeno tarkoittaa yksilöille ja yhteiskunnalle kuten asuntojen ja julkisten tilojen rakentamiselle ja urbaanille ympäristölle.
Minulla oli elämäntilanne, jossa surfasin kolmen asunnon väliä. Yksi oli silloinen koti, toinen työpaikka ja kolmatta, toisessa kaupungissa olevaa huoneistoa, remontoitiin tulevaksi kodiksi.
Tällainen kolmiyhteys oli ajatuksellisesti kiintoisa. Kun lähdin aamulla kodista, ajatukset kävelymatkan aikana siirtyivät toisessa asunnossani oleviin työasioihin. Ja kun matkustin toiseen kaupunkiin, remontin vaihtoehdot pyörivät mielessä. Liikkuminen siis mahdollisti erilaiset identiteetit: yksityisen, työskentelevän ja tulevaisuuden minän. Juuri liikkuminen helpotti niiden eriyttämistä ja teki elämästä mielenkiintoisen, rikkaan.
Haittojakin kolmiyhteydestä oli. Joskus työasia saattoi kotona painaa päälle mutta koska faktat olivat jääneet työasunnolle, asia vain muhi päässä enkä saanut sitä ratkaistua. Samantapaisia pulmia koitui remontoitavasta asunnosta. Esimerkiksi olisi pitänyt puhelimitse selittää sen jokin mitta myyjälle vaan paikan päällä kun en ollut asia ei hoitunut.
Identiteetin muutoksesta kertoi myös Portugalissa tapaamani britti, joka sompaili niin ikään kolmen asunnon välillä. Portugalissa oli jo iät ja ajat ollut kesäasunto ja paljon työhankkeita. Se oli lähinnä hänen kotinsa. Monacossa oli kakkosasunto, yksityisin hänen asunnoistaan, jossa hän myös nautti vapaa-ajasta. Ja Lontoossa oli asunto jonka hän edelleen halusi pitää koska lapset asuvat Lontoossa.
Hän ei halunnut lentää näiden asuntojen välillä kuin pakolliset matkat vaan valitsi mieluummin laiva- ja automatkat. Niiden aikana hän siirtyi sitten mielessään identiteetistä toiseen.
Me puhuimme näistä modaliteeteista ja totesimme saman: ne rikastuttivat elämää.


Hiljaisuus ja rauha ovat valttikortit

Ulkomailla menen mielelläni meren rannalle kävelemään, sillä tähän aikaan vuodesta vielä siellä on tilaa ja rauhaa.
Ulkomailla menen mielelläni meren rannalle kävelemään, sillä tähän aikaan vuodesta vielä siellä on tilaa ja rauhaa.

Ulkomailla asuessani huomaan kerran jos toisenkin ärtyväni yhteen ja samaan asiaan: väenpaljouteen.
Tänään viimeksi harmistuin kesäkahvilassa siihen, että kaikki pöydät olivat varattuja ja kahvi jäi siksi ostamatta. Kevät näet pullahti ja sai ihmiset heti kasapäin liikkeelle ja kahviloihin nautiskelemaan. Myös toinen lempikahvilani oli täysin kansoitettu. Sinnekään ei ollut menemistä.
Kaduillekin oli kerääntynyt ihmisiä kuljeksimaan ostoksilla ja nauttimaan lämpimästä auringonpaisteesta. Turistilaumatkin ovat saapuneet kaupunkiin. Sesonki ehkä alkoi maaliskuun alussa. Siltä on näyttänyt. Kaduilla edettiin välillä jopa jonoina. Niin paljon oli ihmisiä.
Rantaravintolassa eilen huomasin ilmiön, jota Suomessa ei juuri ole: pöydät ovat niin lähellä toisiaan, että naapuripöydässä istuvat väistämättä kuulevat mitä minä ja seuralaiseni puhumme. Se ei ole kiva.
Tänään jätin myös menemättä erääseen tilaisuuteen pelkästään siksi, että en halunnut matkustaa ruuhka-aikana helteisessä täpötäydessä bussissa vajaata tuntia.
Tämä väenpaljous ärsyttää minun lisäkseni myös tungeksijoita itseään. Esimerkiksi jotkut kansalaiset, joita yleensä pidetään rauhanomaisina, voivat väenpaljoudessa käyttää aggressiivisesti kyynärpäitään ja pyrkiä ensimmäisiksi. Hissin ovenkin eräs kiirehti sulkemaan niin että väliin meinasin jäädä. Onneksi oven mekanismi esti.
Siispä aina ulkomailla arvostan Suomen rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Meillä ei ole väkeä liikaa niin että omaa rauhaa ja tilaa ei voisi sitä halutessaan ottaa. Maatamme markkinoivat voisivat panostaa rauhaan ja hiljaisuuteen paljon. Ne ovat valttikorttejamme.


Elämäntapamuuttajat

Rapistunutta kauneutta, ei turistikohde
Rapistunutta kauneutta, ei turistikohde

Elämäntapamuuttajat eivät näemmä juuri muuta elämäntapojaan ulkomailla oleskellessaan. Siltä näyttää ainakin professori Pirkko Pitkäsen johtaman tutkimuksen mukaan.
Hanke kuuluu EU:n Eura net puiteohjelmaan, jossa on mukana 12 maata ja noin 30 tutkijaa. Suomen osalta selvitettiin kuinka Thaimaahan tilapäisesti muuttavat suomalaiset kokevat tilanteensa: miten esimerkiksi lait ja säädökset tai kansainväliset sopimukset vaikuttavat ylirajaiseen liikkuvuuteen. Suomalaiset viettävät Thaimaassa vajaat puoli vuotta pysyäkseen kotimaan sosiaaliturvan piirissä.
Itse olen asunut tilapäisesti Tunisiassa, Espanjassa ja Portugalissa. Kokemukseni suomalaisia seurattuani ovat samantapaiset kuin tutkijalla.
Suomalaiset matkustavat samaan paikkaan vuodesta toiseen ja viihtyvät siellä sitten toisten suomalaisten seurassa. Eipä silti, näin näyttävät käyttäytyvän myös monet ruotsalaiset, englantilaiset ja saksalaiset, joita olen niin ikään seurannut.
Tällainen elämäntapamuutos on minulle aivan vieras. Tavoitteeni on näet tutustua nimenomaan siihen maahan johon olen muuttanut tilapäisesti. Haluan paikallisten ihmisten kertovan elämästään ja näyttävän arkeaan ja kiinnostuksensa kohteita.
Siten olen tutustunut erilaisiin kulttuuri- ja uskontonäkemyksiin ja tapoihin. Niinpä vaikka Arabikevään alku Tunisiasta tuntui aika luontevalta koska olin nähnyt ystävieni työttömyyttä ja näköalattomuutta ja maan luonnonvarojen köyhyyttä sekä poliisien mielivaltaiselta vaikuttavaa käytöstä. Nämä faktat eivät ulottuneet aidatuille alueille, joilla ulkomaalaiset turistit asuivat suojassa paikallisilta tai golfkentille, joilla suomalaiset viettivät päivänsä toistensa kanssa pelaten.
Espanjan marokolaisalueella minulle selvisi, että esimerkiksi asunnot olivat paljon alkeellisempia kuin espanjalaisalueella. Ymmärsin myös miksi ulkomaille lähetetään nuori vankka mies.
Porttugalissa, jossa olen paljon harrastanut valokuvausta, paikalliset ovat vieneet minua paikkoihin joihin ei turisteja osoiteta ja joilla on kuitenkin paljon mielenkiintoista katseltavaa. Esimerkiksi Belemissä, jossa kirkko on nähtävyytenä ylitse muiden, kävimme modernia syövän tutkimuslaitosta kuvaamassa. Sen on suunnitellut maailmankuulu, jo kuollut, intialainen arkkitehti. Ja rakennus on todella näyttävä.
Vaan: kukin elämäntapamuuttaja taaplaa tyylillään.:)


Pitäisi olla kaunis katsella

Taustalla Akropolis, onko tämä hieno näkymä?
Taustalla Akropolis, onko tämä hieno näkymä?

Ateenan keskustassa on turha sanoa, että kauneuden tulisi olla katsojan silmissä. Ainakaan minun silmäni eivät millään ilveellä pystyneet näkemään Ateenan keskustaa kauniina. Se on rumin ja likaisin suurkaupungin keskusta jonka olen nähnyt. Ja olen nähnyt aika monta kaupungin keskustaa.
Toki tällaisena, näin rumana, en Ateenaa muistanut. Kävin siellä noin l5 vuotta sitten edellisen kerran. Ja tietty, ajat ovat nyt toiset, kreikkalaisilla kertomansa mukaan talouskurimus.
Siitäkin saatan olla eri mieltä kaupungin laitamilla luksustaloja ja Pireuksen sataman hienoja jahteja katseltuani. Minulle pikemminkin heräsi kysymys, olisiko lakia syytä muuttaa niin, että laivanvarustajatkin maksaisivat kunnolla veroja.
Ateenassa ajattelin, että köyhyydestä ei sentään selkeästi seuraa likaisuus. Monen muun maan kaupungit ovat köyhiä siinä kuin Kreikan pääkaupunki mutta ne ovat puhtaampia. Ateenassa, 28 asteen helteessä makkaroita myyvien kojujen editse leijaili likaisia papereita ja kadun varsilla lojui roinaa. Kaikkialla huokui hällä väliä –meininki. Tätä mieltä oli myös kreikkalainen ystäväni.
Fresh-hotelli mainosti, että sen kattoterassilta näkyy Akropolis. Niin näkyi. Otin siitä kuvan. Se kuultaa kaukana saneerausta kaipaavien ränsistyneiden talojen taustalla.
On olemassa tutkimustietoa siitä että hyvin hoidettu siisti ympäristö vaikuttaa ihmisten mieleen ja käytökseen. Huoliteltua ympäristöä ei halua sotkea. Se luo hyvää ja viihtyisää oloa.
Arjen designin merkityksen ovat oivaltaneet esimerkiksi ne muotoilijat, jotka ovat vieneet liikkuvan design-museon slummeihin.

http://www.designindaba.com/articles/creative-work/world%E2%80%99s-first-design-museum-built-inside-slum

Edellinen