Miksei ulkonäköönsä saisi panostaa?

Suomalaiset vähättelevät ulkonäköön ja eritoten kauneudenhoitoon kohdistamaansa kulutusta. He kyllä haluavat näyttää huolitellulta mutta eivät hyväksy täysin rahallista panostamista siihen.
Tämä selviää Outi Sarpilan tuoreesta kauppatieteiden tohtorinväitöstutkimuksesta. Sen nimi on ”Beauty for sale – an empirical study of appearance-related consumption in Finland”.
Asian pitäisi minusta kuitenkin olla juuri päinvastoin kuin tulokset paljastavat. Ulkonäköön pitäisi panostaa, käyttää hyväksyttävästi rahaakin. Ulkonäkö näet kertoo meistä hyvin paljon ja kaiken aikaa. Se voi olla mielestäni esimerkiksi osa henkilökohtaista design managementiamme. http://en.wikipedia.org/wiki/Design_management. Termin voisi suomentaa vaikka muotoilulla johtamista.
Sarpilan taloussosiologian alan väitöstutkimus paljastaa, että vaatteisiin, jalkineisiin, puhtauteen, kauneudenhoitoon ja erilaisiin asusteisiin kohdistuvan kulutuksen osuus suomalaisten kotitalouksien kokonaiskulutuksesta on pysynyt hyvin samansuuruisena 1990-luvun lopulta 2000-luvun lopulle. Osuus on kuuden prosentin luokkaa ja edustaa EU-maiden keskiarvoa.
‒ Yleinen näkemys ulkonäkökulutuksen merkityksen räjähdysmäisestä kasvusta vaikuttaa siis vahvasti liioitellulta, Sarpila sanoo tiedotteessaan.
Ilmeisesti suomalaiset eivät siis, toisin kuin julkisuuden antama kuva joskus näyttää, ylivelkaannu vaatteisiin tai kauneustuotteisiin törsätessään. Tai, jos tätä tapahtuu, se on kuitenkin marginaalisen joukon ongelma. Ja hyvä niin.
Oikea panostus ulkonäköön kyllä kannattaa. Tätä minulle on vakuuttanut esimerkiksi italialainen facebookystäväni, professori, joka opettaa design managementia.
Hänen mukaansa monet suuret yritykset jo osaavat hyödyntää sitä mutta eritoten pienet firmat ja yksityishenkilöt kokevat sen turhana, jos yleensä tuntevat sitä. Ja kuitenkin: visuaalinen kuvamme kertoo meistä aina jotain, onpa kuva millainen hyvänsä.
Sarpilan mielestä monet kuitenkin jo kokevat paineita lisätä omaa kulutustaan.
‒ Suomalaiskuluttajat ovat paradoksaalisessa tilanteessa: globaali kulutuskulttuuri kannustaa voimakkaasti kuluttamaan omaan ulkonäköön, mutta vaatimuksia voi olla vaikeaa sovittaa yhteen suomalaisen kulttuurin kanssa, hän sanoo .
Vaan jos ulkonäköön panostamisen ottaisikin eräänlaisena bisnesideana.
Oma design managementtini on ollut ihan arkista ja esimerkiksi tätä: valitsin aikoinaan neljä pääväriä, joita aloin käyttää kauttaaltaan kuten vaatteissa, autoa ostaessa, sisustuksessa ja kotisivua laatiessa.
Kyse ei siis ollut niinkään rahasta kuin oman tyylin löytämisestä. Kun visuaaliset efektit kulkivat kautta linjan ja olin valinnut ne juuri oman mieltymykseni mukaan, viihdyin niissä ja ne antoivat minusta selkeän kuvan. Näin asian koin.
Uskon tällaisen visuaalisen kuvan kertoneen minusta sitä mitä halusin: olen sinut itseni kanssa ja selkeä ihminen.
Myös design managementia opettava ystäväni on tyylilleen uskollinen. Hän pukeutuu aina mustaan kuten niin monet luovat ihmiset.
Suomalaisten ulkonäköön kohdistamaa kulutusta ei ole ennen Sarpilan selvitystä väestötasolla tutkittu. Tutkimus on tiedotteen mukaan laajuudessaan myös kansainvälisesti merkittävä.
Minusta tällainen tutkimusteema on kiinnostava ja todennäköisesti herättää lisääntyvää keskustelua ulkonäön merkityksestä myös keinona menestyä siinä missä toivoo.
Väitös on julkaistu osoitteessa https://www.doria.fi/handle/10024/92508