Omaan napaan tuijottaminen

  • samukissa
sisilialainen kaunotar :)
sisilialainen kaunotar :)

Kuinka me katsomme toisiamme? Ja mitä me näemme? Tätä jouduin miettimään erään tuttavani vuoksi.
Hän kertoi ottaneensa kalliin kosmetologin hoitosarjan, koska oli kyllästynyt katsomaan kasvoissaan olevia talikertymiä. Hoidoissa näppylät poistettiin ja iho myös ”nuorentui” koska sitä käsiteltiin myös botoksilla.
Satuin sanomaan tuttavalleni, etten ollut koskaan huomannut moisia näppylöitä hänen kasvoissaan. Hän hämmästyi ja miltei paheksui kommenttiani ja epäili, että olen likinäköinen.
Niinpä kysäisin häneltä seuraako hän sitten puolestaan milloin silmänaluseni ovat tavallista tummemmat ja silmät väsyneemmät ja silmäpussit rumentavat kasvojani. Ei, ei hän seurannut.
Huvikseni tiedustelin parilta tuttavaltani miten he katsovat muita ihmisiä: tarkkaan vai puolihuolimattomasti? No summittaisesti hekin katsoivat.
Valtaosa meistä taitaa siis luoda toisista vain yleiskuvan. Vain jokin suuri poikkeama kuten aivan aiemmasta eri värinen tai eri pituinen tukka tai musta silmä, tms. kiinnittää huomiotamme tavallista tarkemmin. Yksityiskohdat eivät juuri jää mieleemme.
Eri asia ovat ammattilaiset, kuten kampaajat, ompelijat ja meikkaajat. He kiinnittävät huomiota oman alansa asioihin vaistomaisesti. Kun kysyin taannoin eräältä kampaajalta mitä mieltä hän oli itsenäisyyspäivänä linnan juhlissa näytillä olleista puvuista hän vastasi, ettei ollut katsonut niitä lainkaan. Tutkailin vain kampauksia, hän totesi.
Pikkujoulusesonkina monet ovat tavallista tarkempia ulkonäöstään. Vaan pikkuseikoista murehtiminen, omaan napaan tuijottaminen, vaikuttaa olevan turhaa. Muut eivät ole lainkaan niin kiinnostuneita ulkonäöstämme kuin ehkä oletamme

2 kommenttia

NOMAD_1

24.11.2014 08:40

Olen lukenut jostain, että tuntemattomien ihmisten kohdalla mieleemme painuvat "ulkoisemmat piirteet", kuten hiukset ja pään/kasvojen muoto (siis ulkoreunat). Mitä enemmän tapaamme samaa ihmistä, sitä enemmän muistiin painuu "keskikasvojen" piirteitä. Tätä vahvistaa myös katsomani kasvojentunnistusta koskeva Helsingin Sanomien artikkeli, jonka kokeessa neljää ihmistä oli pyydetty kuvailemaan John Malcovichiä poliisin luonnosartistille. Oikeastaan mikään yksittäisistä kuvista ei ollut tunnistettava, mutta neljän kuvan yhdistelmä sitä vähintään lähestyi. Mielenkiintoista sinänsä, kun Malkovichillä on kuitenkin selkeän voimakkaat piirteet.

Kenties me todellakin tuijotamme niin tiiviisti omaan napaamme, että emme oikein enää tunne edes kavereidemme piirteitä. On hämmentävää, miten suuretkin muutokset saattavat jäädä huomaamatta. Esimerkiksi sain 30-vuotiaana silmälasit ja serkku, jota näin säännöllisesti ei huomannut asiaa (kolmannella kerralla kerroin asiasta). Kenties meidän kaikkien olisi hyvä vetää pää pois takapuolestamme - siis sieltä, missä omaan napaan tuijottaminen on kaikkein helpointa... Ihmiset eivät liene kiinnostuneita toistensa ulkonäöstä, koska he eivät ole järin kiinnostuneita muista yleensäkään (siis muusta kuin muiden tuottamasta hyödystä ja haitasta). Loppuun kuitenkin muistuttaisin, että se, joka meistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Otetaan tämä mieluummin mahdollisuutena tehdä itsestämme parempia kuin nähdä muut huonompina...

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

samukissa

24.11.2014 10:02

Mielenkiintoista tuo minkä kerroit .

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus