On se niin hankalaa

Hankalat ihmiset ovat mainioita. He antavat meille paljon.
Niin muodoin en oikein ymmärrä miksi tällainen kirja on kirjoitttu: Satu Kaski ja Vesa Nevalainen "Ikävät ihmiset. Kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa " Minusta nimittäin niin sanotusti hankalia tyyppejä ei ole olemassakaan.
Jos koemme jonkun hankalaksi meidän on hyvä katsoa peiliin ja kysyä miksi tämä henkilö meitä ärsyttää. Ja kas, vastaus löytyy itsestämme. Näin ollen, kiitos hankalan ihmisen, olemme löytäneet itsestämme jotain uutta ja mielenkiintoista. Sitä on sitten ehkä syytä työstääkin.
Jos vaikka kokouksessa tai ystävien tapaamisessa joku on hankalan äänekäs, riistäen huomion pääosin itselleen, voimme kysyä itseltämme, miksi tämä meitä suututtaa, ärsyttää, tms. Olisiko niin, että itse asiassa itse haluaisimme olla huomion kohde, tärkeä, kunnioitettu.
On näet niin, että monesti meitä toisissa ihmisissä ärsyttävät juuri ne piirteet joita on itsessämmekin ja joita emme kenties ole tunnistaneet.
Minut on viime aikoina eräs ystäväni alkanut kokea hankalaksi. Olen sen huomannut hänen äänestään. Hän ilmiselvästi aina ärtyy kun viittaan lenkille lähtöön. Miksi se, että minä kerron omasa lenkille lähdöstäni. häntä ärsyttää? No siksi,ett hänen pitäisi tehdä samoin mutta hän ei saa lähdetyksi. Hänen terveytensä vuoksi se kuitenkin olisi tärkeää. Minä siis tunnun hankalalta, koska hän ei tunnista omaa osuuttaan asiaan.
On se niin hankalaa.