Nainen vedenjakajalla

Liikemiesmäisen harkitsevan ja naiseudestaan nauttivan naisen ajatuksia.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ruoka.
Edellinen

Ruokataju lisää ymmärrystä

Ruokailussa piilee myös symbolisia merkityksiä
Ruokailussa piilee myös symbolisia merkityksiä

Eräältä visiitiltä lähtiessäni tuumasin sarkastisesti, että tiedänpä seuraavan kerran tänne kyläilemään tullessani syödä etukäteen. Emäntä oli näet sitä sorttia joka haluasi kokata ystäviensä kanssa eikä valmistaa tarjottavaa etukäteen. Minä olin kuitenkin pantannut lounaan syömistä koska ajattelin saavani kylässä ruokaa. Ja sainhan sitä mutta vasta kun nälkäisenä olin aikani puurtanut emännän kanssa ruokaa valmistaen.
Ruokataju, uusi muotitermi, kiinnittää huomiota myös syömisen sosiaaliseen ulottuvuuteen.
- Ruokataju-käsite merkitsee omakohtaista ymmärrystä ruokavalinnoista sekä kykyä hahmottaa syömisen sosiaalisia, kulttuurisia ja arkisia merkityksiä, kotitalouspedagogiikan yliopistonlehtori Kristiina Janhonen kertoo.
Ruokatajun tutkiminen on osa ruokakasvatuksen tutkimusta, jota tehdään Helsingin yliopistossa.
Mainitsemani emäntä siis halusi korostaa ruokailun sosiaalista puolta ja antoi siksi salaatin valmistamisen minun kontolleni.
Vaan minä olisin mieluummin istuutunut valmiiseen pöytään koska nälkä jo kurni vatsaani.
Voin kyllä hyvin ymmärtää että perhepiirissä yhteinen ruoan valmistusseremonia on paikallaan ja kasvattava toimi, siis ruokatajua. Niin olen itsekin oppinut ruokaa valmistamaan. Oppaina ovat olleet yhtä hyvin äiti, joka opetti esimerkiksi raaka-aineiden oikeat suhteet vaikka soppaa keitettäessä kuin isä joka valisti miten kala perataan oikeaoppisesti. Kiitollinen olen molempien antamista neuvoista.
Ruokatajun sosiaalisen puolen ymmärsi eräs iäkäs naapurinikin. Kun ruoka ei oikein maistunut hän oli värvännyt kaksi ystävätärtään lounasseuraksi. Naiset valmistivat lounaat vuoron perään ja söivät sitten aina kokin luona. Yhdessä ateriointi oli hauskaa ja ruoka maistui paremmin kuin yksin syöden.
Eräs työtuttavani taas oli tehnyt selväksi perheenjäsenilleen yhteisen päivällisen tärkeyden. Kaikkien perheenjäsenten oli laistettava muut menonsa ja päivällistä piti nautittaman yhdessä kello viideltä . Hänestä tämä yhteinen hetki oli tärkeä nimenomaan lapsille, sillä silloin koko perhe kertoi päivän tapahtumat. Tällainen seremonia loi turvallisuutta. Tapahan on hyvä mutta ei valitettavasti kaikille mahdollinen esimerkiksi työn vuoksi.
Ruokataju on oikein tervetullut termi. Kaikenlaisen tv-kokkailun lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota myös syömisen muihin puoliin kuten sosiaaliseen puoleen ja myös ruokailutapoihin jotka pitäisi oppia kodissa.


Mitä Itsenäisyyspäivänä syötäisiin?

Tässä valmistuu illaksi telkkarin ääreen pientä suolaista purtavaa.
Tässä valmistuu illaksi telkkarin ääreen pientä suolaista purtavaa.

Mikä on suomalaisten Itsenäisyyspäivän perinteinen ruoka? Tätä minulta kysyi vietnamilaissyntyinen nainen.
Menin hiljaiseksi. Siis mikä todella? Onko joku ruoka itsestään selvyys samaan tapaan kuin perinteiset joulun, vapun tai juhannuksen ruoat? Eipä tullut mitään mieleen. Jotain tavallista juhlavampaa ruoan kuitenkin tulee olla. Eri perheillä se voi olla erilainen valinta.
Kun Itsenäisyyspäivän aattona sitten lounastin ystäväni kanssa otin asian puheeksi. Kysyin häneltä perinteistä Itsenäisyyspäivän ruokaa. Ei ollut hänelläkään mitään itsestään selvää valintaa.
Karjalaisen äidin lapsena hän kuitenkin oli päätynyt samaan mihin minäkin kodin peruna, karjalanpaistiin. Se oli ollut meidän kummankin suvussa taattu juhlaruoka, maukas herkku, vieläpä helppo valmistaa. Siis miksipä se ei olisi ollut Itsenäisyyspäivänkin valinta.
Toisena pohdiskellessamme mieleen tulivat erilaiset kalaruuat tavallisesta graavatusta lohesta mätiin, uunikalaan, mikseipä silliinkin.
Kumpikin myös ajattelimme että jokin perin suomalainen ruoka kuten hirven paisti tai poronkäristys voisivat olla paikallaan. Ne ovat suomalaista lähiruokaa ja harvinaisina juhlavaa.
Jälkiruoka olikin sitten alkuruokaa helpompi valinta: juhlavaa kakkua tai leivoksia, joissa olisi käytetty vaikka suomalaisista marjoista tehtyä hilloa.
Monella ilta vierähtää telkkarin ääressä linnan juhlia seuraten joten pientä purtavaa juoman kera pitää olla. Siispä on hyvä varata jotain pientä suolaista kuten pieniä voileipiä tai miksei juustotarjotin, jolta kukin noukkii mieleistään naposteltavaa.


Tervetuloa Tulevaisuuden Ruokamaailma.

Tämä ruoka ei ole kritisoimistani ravintoloista vaan hyvää irakilaista ruokaa jota ystäväni minulle tarjosi.
Tämä ruoka ei ole kritisoimistani ravintoloista vaan hyvää irakilaista ruokaa jota ystäväni minulle tarjosi.

Kaksi tuoretta ja ikävää kokemusta saavat minut toivottamaan lämpimästi tervetulleeksi turkulaiseen ravintolaan avattavan kansainvälisestikin ainutlaatuisen tutkimus- ja kehitysalustan.
Omistajavaihdoksen jälkeen eräs ravintola tarjosi edullista lounasta. Niinpä menimme ystäväni kanssa tutustumaan tarjontaan. Lounas oli edullinen mutta valinnanvaraa ei ollut. Vain yksi ateriavaihtoehto oli tarjolla. Ota tai jätä! Otimme mutta emme mene uudestaan.
Toinen ravintola mainosti terassinsa auenneen ja siellä tarjottavan grilliruokaa. Menimme yhdeltä katsastamaan paikan. Ei ollut grilliruokaa vaan vain kallista brunssia kuten sisällä ravintolassa. Grilliruokaa ei kuulemma siihen aikaan saanut. Tämä oli kuitenkin unohdettu kertoa mainoksessa. Emme mene uudestaan.
Nämä tapaukset olisivat olleet omiaan tutkijoille hyödynnettäväksi. Turun yliopiston infon mukaan Tulevaisuuden Ruokamaailmassa tutkijat voivat näet aidossa tilanteessa selvittää, miten kuluttajat valitsevat ruokansa ja kokevat ruokailun. Kesällä 2018 avattava lounasravintola tarjoaa kuluttajalle elämyksellisen kokonaisuuden, yhdistäen digitaalisen ympäristön personoidut palvelut sekä moniaistisen ravintolasalin. Ruokailijat pääsevät halutessaan osaksi yhteisöä, jonka jäseninä he saavat tietoa ruokavalinnoistaan ja pääsevät mukaan kehittämään uusia tuote- ja ravintolapalveluja.
– Pääsemme tutkimaan todellisia valintatilanteita. Nykyisin kuluttajatutkimuksessa kysytään kuluttajien ostoaikomuksia, ja vastaukset ovat usein ristiriidassa todellisen ostokäyttäytymisen kanssa, Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen (FFF) kehittämispäällikkö Mari Norrdal kertoo.
Tutkimusravintola ja take away- myymälä hyödyntävät asiakkaiden kokemuksia monella tapaa kuten antavat tutkijoille ja yrityksille mahdollisuuden testata ja kehittää tuotteita ja palveluja. Asiakkaatkin hyötyvät kuten saavat ruokavalintojensa ravintosisällöistä tietoa sähköpostiinsa.
Tähän voin jo nyt esittää toivomuksen. Ravintosisällöstä ja kalorimääristä olisi hyvä kertoa jo valintavaiheessa niin että asiakas joka vaikka laihduttaa voisi ostaa vähäkalorisen aterian. Näin on jo joissakin ravintoloissa tehty.
Ystäväni ja minä tapaamme tutkia ennalta netistä ravintoloiden ruokalistoja niin että paikan päällä tiedämme jo hetimiten mitä haluamme lounaaksi. Kaikilla ravintoloilla hyvin informaatiota sisältäviä nettisivustoja ei kuitenkaan ole. Tässä olisi parantamisen varaa. Näille sivustoille voisi hintatietojen oheen lisätä ruokien kalorimäärätkin.


Töölön kahvilakulttuuri on kohentunut

Hietsun kahvila on uudistunut
Hietsun kahvila on uudistunut

Kiirehdin ystäväni kanssa heti ensimmäisenä kesäpäivänä Hietsun uudistuneeseen kahvilaan lounaalle. Ruoka oli hyvää ja sen kanssa maistui lasillinen viiniä. Kaarevista näköalaikkunoista oli mukava katsella merta ja nuorten lentopallopeliä. Kahvit nautimme ulkona pihapöydän ääressä auringon paisteessa.
On kiva että Hietsun kahvila avautui jälleen, sillä Töölössä on ollut pulaa, eritoten iltaisin, kahviloista. Mutta vuoden sisällä tilanne on mukavasti kohentunut.
K-supermarket Kasarmin kahvilassa moni nauttii ostosretken jälkeen kahvin ja pullan tai piipahtaa vasiten lounaalle. Keittolounas on edullinen ja riittävä. Myös Kasarmi ravintolaan voi mennä vain kahville tai sitten kesällä myös popsimaan pihagrillin antimia.
Tenniskentän Taiviksen tarjonta on kilpailun myötä kohentunut ja paikkaa ehostettu tuomalla esimerkiksi aurinkovarjoja lisää terassille.
Myös Meritalli kahvilaa Taivallahden rannassa on stailattu. Se on suosikkikahvilani merenäären sijaintinsa vuoksi. Helteisimmälläkin säällä siellä on leppoisaa istuskella, koska vanhat suuret puut varjostavat liialta paahteelta.
Punaisen kahvilamökki Regatan ihmiset tuntevat herkullisista jättisuurista korvapuusteista, sillä sana on kulkenut.
Nämä kahvilat on enemmän ja vähemmän meren tuntumassa. jonne tietysti kesällä ihmiset kiirehtivät. Mutta sisemmällä Töölössä on myös kahvilatoimintaa kuten Picnic ja Korjaamo kirjaston liepeillä torin tienoon kahviloita unohtamatta.
Menestystä toivon kaikille myös talvisajaksi.


Helsingin ikioma traditio

Silakkamarkkinoilla
Silakkamarkkinoilla

Viimeksi ottamani valokuvat herättävät minun silmieni eteen Helsingin entisaikojen porvariston: rouvia pitkine hameineen ja herroja liiveineen. He ovat tulleet kauppatorille kävelemään.
Kuvani ovat näet silakkamarkkinoilta, joita on kaupungissamme järjestetty vuodesta 1743. Kyse on siis todellisesta traditiosta.
Luultavasti helsinkiläiset rouvat ja herrat ostivat ennen vanhaan silakkansa puisissa astioissa kun taas nyt tarjolla olevat kalat on pakattu muovirasioihin.
Mutta tunnelma oli varmaan silloin samanlainen kuin nyt: ostajat olivat uteliaita ja iloisia ja etsivät herkkua ruokapöytäänsä ja myyjät toiveikkaita pitkän uurastuksen ja merimatkan jälkeen. Haitarikin soi.
Silakkamarkkinat ovat todella hauska perinne, sillä herkkuantimien lisäksi niiden aikana voi katsastaa hienoja puisia veneitä. Luulenkin, että osa kävijöistä kuten minäkin tulevat etsimään enempi silmänruokaa kuin paljolti syötävää. Toki kalarasia tai kaksi sekä mustaa leipää varmaan löytyy laukuista kotiin palattua.
Minä käyn silakkamarkkinoilla joka syksy. Olen ollut havaitsevinani, että niillä on myös yhä enemmän turisteja. Näkymä ja tapahtuma ovat idylliset ja kuvaukselliset.
Vanhat isot kalastajaveneet ja jotkut purjealukset vetävät myös puoleensa niin, että kävijöitä näytti kulkevaan solkenaan niiden uumeniin osan jäädessä kahville kannelle tai laiturille asetetuille tuoleille.
Joka syksy kalastajat ovat kehittäneet myös uusia silakkareseptejä erilaisine yrtteineen ja mausteineen. Joskin eksoottisiakin silakoita olen maistanut niin perinteisesti maustetut silakat ovat minulle mieleen. Ne maistuvat keitettyjen perunoiden kanssa tai leikkeleenä ruisleivän päällä.
Niin kaupantekotilaisuus kuin silakkamarkkinat ovatkin minusta ne ovat myös tärkeä kohtaamistapahtuma. On hauska traditio tavata saaristostamme ja jopa Ahvenenmaalta ja Ruotsista asti seilanneita kalastajia.


Taivallahden kasarmialueen uusi uljas tuleminen

Uusi kauppa, vanha rakennus
Uusi kauppa, vanha rakennus

Jo vain tekisi mieli hehkuttaa tulevaa uutta uljasta Taivallahden kasarmialuetta. Ensimmäiset merkit siitä mitä tuleman pitää ovat jo nähtävissä.
Pressujen alta ovat kevään korvalla paljastuneet vanhan rakennuksen nyt valkoiseksi rapatut seinät, vihreät ikkunapokat ja erkkerien kohtaan asettunut K supermarket.
Museoviraston suojelemasta Martta Martikaisen piirtämästä talokompleksista kehkeytyy todellinen funkiskaunotar.
Kauppa, joka ulospäin näyttää vaatimattomalta, on yllättävän suuri, helppokulkuinen, selkeä ja hyvin varustettu, joten mukava siellä on asioida. Liha- ja kalatiskit ovat tervetulleet, koska niillä ei kovin paljoa ole töölöläisiä hemmoteltu.
Katsoin sekä kovan rahan asuntoja että palveluasuntoja, joita kompleksiin on tulossa. Ne ovat pohjaltaan loft-korokkeineen ja viherhuoneineen hulppeita. Ei ole ihme, että asunnot on jo miltei myyty, vaikka kauaa ne eivät ole markkinoilla kerinneet olla.
Kunhan vielä ravintolakin valmistuu niin jo on lähitienoon asukkailla aihetta iloon. Pitkään rapistuneena rumana seisonut talo tulee olemaan restauroinnin taidonnäyte, yksi Töölön ylpeys.
Kaiken lisäksi yksi pulma alueelta poistuu. Kauppa on avannut myös kivan suuren kahvilan, jollaista talvisaikaan Merikannontien meren rannalla ei olekaan ollut.


Juurekset kunniaan

Joulujuuresviikkoa vietetään 23-29.marraskuuta.
Joulujuuresviikkoa vietetään 23-29.marraskuuta.

Joulujuuresviikosta lukiessani totesin että vielä enemmän voisin juureksia ruokavaliooni liittää.
Lanttu esimerkiksi voisi olla paikallaan muulloinkin kuin joulun tietämissä laatikkona.
Porkkanaraastetta syön miltei päivittäin. Jos syön samalla ananasta kuten usein teen, saatan ripauttaa porkkanaraasteelle purkista ananasmehua mausteeksi.
Juuri kokeilin myös punajuurta makkarakeittoon. Maalla muinoin punajuuresta tulin tehneeksi pihvejä kun naapurin maalaisemäntä toi ensimmäiset punajuuret maistiaisiksi.
Perunan valta-asemaa keitoissa ja padoissa voisi hyvin pienentää lisäämällä niihin muita juureksia kuten palsternakkaa ja selleriä ja sipulia.
Minä käytän juureksia kuten porkkanaa mielelläni myös risottoon tai sämpylöihin. Risotossa se antaa kivasti väriä ja sämpylöissä pehmeyttä.
Mikä ettei raasteita voisi lisätä myös perunamuusiin. Täytyypä kokeilla.
Juurekset ovat mainioita raaka-aineita ruokavalioon myös edullisuutensa vuoksi. Ohjeita niiden valmistamiseksi löytyy vaikka tästä osoitteesta: http://www.kasvikset.fi/keittokirja


Silmillä syömistä

Tunisialaisen ystäväni äiti on nähnyt paljon vaivaa saadakseen aikaan näin näyttäviä pieniä leivoksia.
Tunisialaisen ystäväni äiti on nähnyt paljon vaivaa saadakseen aikaan näin näyttäviä pieniä leivoksia.

Ruoka on moniaistinen kokemus. Tämä tuli mieleeni kun luin turvapaikan hakijoiden napinasta heille tarjottua ruokaa kohtaan.
Söin itse eilen silmilläni. Vaistomaisesti otin tumman lautasen, jolle kauhoin vaaleaa sienikeittoa. Edellisenä päivänä nauttimaani punaista tomaattikeittoa taas otin valkoiselle lautaselle.
Valinnat olivat vaistomaisia mutta ne tähtäsivät samaan: keitot näyttivät paremmilta tällaisilla lautasilla. Ja siis maistuisivat paremmin kuin ”vääriltä” lautasilta. Söin siis myös silmilläni.
Samalla tavoin näköaistiin vetoavat myös leikkelevalinnat. Kinkkuvoileivän päälle asetan vihreitä kurkkuviipaleita mutta keltaisen juustoleivän päälle vaikka punaista paprikaa.
Ruoka on moniaistinen kokemus. Sen maistuvuuteen vaikuttavat kaikki aistit mutta sitä emme yleensä ajattele.
Kaalikeitosta en ole tykännyt lapsesta lähtien, koska se mielestäni haisee pahalta. Kuitenkin keittoa joskus nautin. Mutta jos taas kaupan paistopisteestä tulee kanelin tuoksu, ei auta kuin ostaa korvapuusteja. Kaneli vetoaa hajuaistiin.
Rapeiden perunalastujen raksuminen voi saada tietyn elokuvan mieleen. Sitä katsoessa nuorena söin perunalastuja. Nyt en koske perunalastuihin niiden lihottavuuden vuoksi. Mutta korvani aistii raksumisen ja mieli rupeaa tekemään.
Aistit myös aiheuttavat tenän tietyille herkuille. Minun pirtaani eivät sovi mustikka- tai lakritsijäätelö. Ne eivät näytä jäätelöiltä, eivätkä siis maistuisikaan. Ainoat oikeat jäätelöt näyttävät vaniljan kellertäviltä ja suklaan ruskeilta.
Rapuja en ole koskaan oppinut syömään. Vastenmielisyyteni niitä kohtaan on suuri koska ravut pudotetaan kiehuvaan veteen elävinä. Kaiketi tämä tökkii tuntoaistiini.


Puuroa pöytään !

Puuron päälle voi ripotella kuivattua ruusunmarjaa
Puuron päälle voi ripotella kuivattua ruusunmarjaa

Vesi herahti kielelle luettuani erään elintarvikefirman tiedotteen. Kas kun se kertoi puolukkapuurosta. Ja sehän on nyt sesongin "must".
Mikä juuri nyt sen parempaa kuin kuohkeaksi vispattu vaaleanpunainen puolukoista ja mannasuurimoista valmistettu puuro. Sitä äitikin teki aina syksyisin kun puolukat olivat parhaimmillaan.
Tietty tämä puuro toi mieleen muitakin puuroja.
Isäni lempipuuro oli ruispuuro, mielellään uunissa haudutettuna. Ja kyllä se minullekin maistui.
Eräs ystävättäreni taas oli tykästynyt tattaripuuroon, mitä nyt ei kovin usein olekaan tarjolla. Hyvää sekin oli ja on.
Joskus pyhisin ikäänkuin juhlapuurona sopii tarjota suklaapuuroa.
Ihan tavallinen puuroni on aamuisin nauttimani kaurapuuro. Sen kuiduthan tekevät hyvää vatsalle pitkin päivää.
Voisilmä puuron keskelle ja lasillinen maitoa juomaksi. Siinä se.
Riisipuuroa keitän joskus kun maitoa on paljon ja vaarassa hapantua ellei sitä käytä pois. Mikrossakin riisipuuroa olen valmistanut, laiskuuttani. Ihan kelvollista se on ollut niinkin.
Elintarvikeyritys mainitsi myös omenapuuron, johon käytetään sekä omenamehua että omenoita.
Mutta yhdestä puurosta en piittaa. Ohrapuuro ei minulle maistu.
Puurojen yksi etu on niiden edullisuus.


Hakusessa kokonaisnäkemys

Mitä ravintoaineita tänään saisi olla ? :)
Mitä ravintoaineita tänään saisi olla ? :)

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan. Eli sehän tarkoittaa, ettei yksittäisille asioille tule panna liikaa painoa.
Aika lailla monet ihmiset ovatkin jo oppineet ottamaan iisisti esimerkiksi yksittäisten ravintoaineiden, kuten vaikka hiilihydraattien, merkityksen alleviivaamisen. Yhtenä päivänä niiden tärkeyttä korostetaan ylivertaisesti, toisena päivänä tärkeys on hiipunut normaalin oloiseksi.
Viimeksi nyt pääsiäisen eli kananmunasesongin kynnyksellä tuli uutta tietoa kolesterolista. Minä muistan tähdennetyn, että kananmunia sopisi syödä vain kaksi viikossa, sillä keltuaisessa on paljon kolesterolia.
Vaan annas olla. Rravitsemusepidemiologian dosentti Jyrki Virtanen Kuopion yliopistosta sai tutkimustulokseksi seuraavaa: Tyypin 2 diabeteksen riski oli 37 prosenttia pienempi noin neljä kananmunaa viikossa syövillä miehillä verrattuna niihin, jotka söivät noin yhden kananmunan viikossa. Yhteys säilyi, vaikka huomioon otettiin mahdollisia sekoittavia tekijöitä.
Virtanen toteaakin, että kananmuna sisältää kolesterolin lisäksi monia terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan tai matala-asteiseen tulehdukseen ja sitä kautta vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä.
-Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että elintarvikkeen terveysvaikutuksia on vaikea ennustaa pelkästään yksittäisen ravintoaineen, kuten kolesterolin, perusteella. Ravitsemustutkimuksissa ollaankin viime vuosina siirrytty enemmän elintarvikkeiden ja erilaisten ruokavaliokokonaisuuksien terveysvaikutusten tutkimiseen yksittäisten ravintoaineiden sijaan, hän toteaa.
Tämä lähestymistapa palvelee kuluttajia paljon paremmin kuin yksittäisten ravintoaineiden tarkastelu.
Sama kokonaisnäkemys pitäisi ottaa huomioon terveydenhuollossakin. Yhden taudin tehokas hoito voi aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, toisia tauteja, ylenpalttisia pillereitä.
Viimeksi luin, kuinka esimerkiksi syövän sädehoito saattaa aiheuttaa viiveellä sydän- ja verisuonitauteja..
Hoitojen hyödyt ja haitat olisi aina punnittava.
Tällainen avoin kertominen myös palvelee hyvin potilaiden itsemääräämisoikeutta, joka ei välttämättä aina toteudu kuten sen pitäisi. Kuitenkin potilaan elämästä on kyse.
Jonkin sairauden standardimaisen hoitopaketin tarjoaminen kaikille yksilöllisiä eroja huomioon ottamatta on potilaiden itsemääräämisoikeuden aliarvioimista.
Lääkärienhän tulisi kertoa aina hoitovaihtoehdot ja antaa oma suosituksensa ja potilaan tulisi sitten saada itse päättää kaiken informaation saatuaan, mikä hänelle on parasta.
Minä tein kerran näin ja olen tyytyväinen. Kirurgi ehdotti minulle kauan sitten rannekanavaoireyhtymäni hoidoksi leikkausta. En suostunut. Etsin itse toisen vaihtoehdon. Fysioterapeuttini on pitänyt ranteeni kunnossa. Kuten näette. niillä ranteilla kirjoitan edelleenkin.

Edellinen