A Day In The Life

  • Miikka Anttonen

15:00: Herätyskello soi ensimmäisen kerran. Yhdeksän kertaa kymmenestä olen nähnyt pokeripainajaisia - jakoja, joissa kaikki menee tavalla tai toisella pieleen. Ikkunasta huoneeseen tulvivat auringonsäteet häikäisevät. Täydellisenä päivänä olen nukkunut hyvin ja ponnahdan ylös kertaheitolla. Yhdeksän kertaa kymmenestä painan torkkua.

16:00: Painettuani torkkua 12 kertaa pääsen vihdoin ylös. Jos olen muistanut ja ehtinyt käydä edellisenä päivänä kaupassa, survon kilon hedelmiä ja vihanneksia mehulinkoon saaden terveellisen ja ravitsevan aamupalan. Yhdeksän kertaa kymmenestä en ole käynyt kaupassa, ja jääkaapissa odottaa vain kolme päivää sitten ostetun take away-annoksen jämät. Menen Subwayhin.

17:00: Täydellisenä päivänä menen salille. Yhdeksän kertaa kymmenestä en jaksa, vaan pelaan Wii:llä table tennistä. Häviän aina samalle vastustajalle, pisamanaamaiselle tytölle, joka nauraa minulle pelin loppuruudussa. Vituttaa.

18:00: Aika hankkia ruoat illan pelisessiota varten. Pelatessa ei ehdi pitää taukoja, joten ruoan pitää olla helposti syötävää. Optimitilanteessa valmistan sen itse, mutta siinä olen toistaiseksi onnistunut noin kaksi kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Haluaisin syödä sushia, mutta lähin hyvä sushipaikka on juuri sen verran kaukana, että yhdeksän kertaa kymmenestä en ehdi sinne. Haen thaimaalaista tai intialaista.

18:56: Tulen kotiin neljä minuuttia ennen pelisession alkamista. En ehdi pelatessa kaataa ruokia rasiasta lautaselle, vaan kaiken pitää olla valmiina oikeissa kipoissa, jotta voin juoksujalkaa heittää ruoan mikroon kesken session. Viimeiset minuutit ennen sessiota koostuvat siis take away-pakkauksien purkamisesta. Kaadan kiireessä riisiä ja eri kastikkeita lautasille sotkien puoli keittiötä. Yhdeksän kertaa kymmenestä en ehdi siivota jälkiäni.

19:00: Pelit alkavat. Turnauspelaajana en voi määrätä omia työaikojani, vaan pelaan silloin kun isoimmat turnaukset alkavat, eli seitsemältä. Avaan ikkunan, laitan musiikin soimaan ja yritän keskittyä. Yhdeksän kertaa kymmenestä huomaan noin vartin jälkeen pelaavani päin helvettiä, ja keskittymisen sijaan fleguilevani Facebookissa ja pelaavani kännykällä Angry Birdsiä. Otan pari kofeiinitablettia piristyäkseni. Ne auttavat.

22:00: Ensimmäinen ruokatauko. Juoksen toimistoni ja olohuoneen poikki keittiöön, avaan jääkaapin oven, heitän ensimmäisen ruoka-annoksen mikroon, juoksen takaisin toimistoon, klikkailen hiirellä kolme minuuttia, sitten takaisin mikrolle hakemaan lämmitetyn ruoan. Yhdeksän kertaa kymmenestä poltan sormeni kuljettaessani tulikuumaa lautasta. Aikaa patalappujen käyttämiselle ei ole. Syön pelatessani ja roiskutan soijakastiketta näytöilleni.

00:00: Aikaisimmin alkaneet turnaukset loppuvat. Pelaan illassa noin 50-70 turnausta, jotka kestävät keskimäärin 4-5 tuntia. Tässä vaiheessa alkaa yleensä olla jotain käryä siitä, onko illasta tulossa hyvä vai huono. Jos kaikki on mennyt päin seiniä, huomaan kuinka alan ärsyyntyä ja joudun keskittymään hengittämiseen kuin buddhalaismunkki pitääkseni itseni kurissa pelipöydissä.

01:00: Toinen ruokatauko. Näihin aikoihin rekisteröidyn viimeisiin turnauksiini, jos ilta on ollut edes siedettävä. Näin ollen pääsen lopettamaan pelit noin viideltä. Jos olen paljon tappiolla, vituttaa sen verran että rekisteröidyn vielä pari tuntia lisää päästäkseni omilleni. Yhdeksän kertaa kymmenestä se ei onnistu, vaan häviän lisää ja sekoitan samalla unirytmini.

05:00: Lopetan pelit. Seuraavat kaksi tuntia olen juuri niin väsynyt, etten jaksa mennä esimerkiksi salille tai tehdä muuta kehittävää, mutta toisaalta veressäni on niin paljon adrenaliinia, että seuraavaan kahteen tuntiin ei ole mitään mahdollisuutta myöskään nukahtaa. Olen kuluttanut kaikki henkiset voimavarani pelaamiseen, ja seurauksena en pysty myöskään esimerkiksi lukemaan mitään aikakauslehteä syvällisempää. Tässä välissä olisi oikein hyvä aika tavata kavereita, olisin sosialisointiin juuri sopivassa mielentilassa. Ikävä kyllä kaverini eivät ole tällaiseen aikaan hereillä. Jotkut pokerikaverit ovat, mutta kukaan ei jaksa lähteä kotoaan mihinkään. Ja eihän mikään ole sitä paitsi aukikaan. Yleensä katson pari tuntia tv-sarjoja tai luen pokerifoorumeita.

07:00: Ensimmäinen yritys nukahtaa. Yhdeksän kertaa kymmenestä se ei onnistu. Suljen silmät, ja päässäni alkaa välittömästi pyöriä loputon määrä pokerikäsiä illan sessiosta uusintana. Kysyn itseltäni kysymyksiä kuten "olisiko minun sittenkin pitänyt jättää 4-bettamaatta AQ suittarilla TAGin hijackin avausta vastaan ilman positiota, kun olin pelannut itsekin aika tiukasti ja pöytäimagoni ei ollut sopiva tuolla kädellä katkeamiseen 56 isoa blindia syvillä?". Yhdeksän kertaa kymmenestä otan melatoniinitabletin nukahtaakseni.

08:00: Nukahdan.

Ylläoleva on varsin tarkka kuvaus tyypillisestä päivästäni. Ei varmasti kuulosta monen korvaan houkuttelevalta. Pokeria pidetään mediaseksikkäänä lajina, jossa rikkaat ja rohkeat nuoret miehet mittaavat pippeleitään pelipöydässä pari tuntia viikossa, ja muuten jahtaavat naisia Ferrareissaan ja nauttivat drinkeistä cocktail-baareissa. Ei se ihan niin mene. Lähes kaikki ammatikseen vakavissaan pelaavat elävät suhteellisen samanlaista elämää. Huonot rytmit, liian vähän kuntoilua, liikaa huonoa ravintoa, liian vähän sosiaalista elämää, etenkin muualla kuin viikonloppuna baarissa.

Olen vankkumattomasti sitä mieltä, että pokerissa on nykypäivänä lähes mahdotonta pärjätä ilman äärimmäistä omistautumista. Se ei ole kahdeksasta neljään-työ. Ei pelkästään vuorokausirytmiltään, vaan ennen kaikkea siinä mielessä, että pokerinpelaaja ei voi mennä työpaikalleen ja työt lopettaessaan poistua unohtaen kaiken taas ennen seuraavaa työpäivää. Ilman äärimmäistä lahjakkuutta huipulle päästäkseen on hengitettävä pokeria. Se tulee uniin asti ja vie niin suuren osan valveillaoloajasta, joko mielen sopukoissa kytemässä tai konkreettisesti pelipöydissä, että muulle ei jää kauheasti aikaa. Pelaan ehkä keskimäärin 50-60 tuntia viikossa, mutta henkisesti olen pöydissä varmasti lähemmäs 80 tuntia.

Onko se sen arvoista?

Väitän, että suurelle osalle ei ole. Olen itsenikin kohdalla monesti epäillyt sitä. Pokerissa menestystä mitataan suoraan rahassa, enemmän kuin missään muussa urheilulajissa. Ja sitä rahaa pitää tulla säkeittäin, jotta tällaisessa elämässä olisi mitään mieltä.

Asiaan on kuitenkin myös toinen näkökulma. Vähemmän rehellinen ja rationaalinen, mutta kuitenkin väistämätön. Minä rakastan pokeria. Pisin loma, mitä olen neljän vuoden urallani pitänyt oli kaksi viikkoa, ja sinä aikana meinasin tulla hulluksi kuin omistajaansa kaipaava koiranpentu. Jos joutuisin elämään ilman pokeria, saisin samanlaisia vieroitusoireita kuin viimeisen heroiinipiikkinsä vuorokausi sitten ottanut. Uskon, että valtaosa kanssapelaajistani kokee samoin.

Rakastin pokeria ensimmäisestä sekunnista kun sitä pelasin, rapufarmilla jossain Kaakkois-Australian pöpelikössä syksyllä 2007. Siihen asti en oikein ollut tiennyt, mitä haluaisin elämälläni tehdä, mutta pokeri iski kovaa ja heti. Sen jälkeen ei ole mennyt päivääkään, ettenkö olisi ajatellut pokeria. Vaikka tämä elämäntyyli on äärimmäisen kuluttavaa ja monilta osin epäterveellistä, en voi sanoa katuvani valintojani. Oikeastaan pokeri ei edes ole ollut minulle mikään valinta. Se vain tapahtui.

Vielä nytkin, kaikkien näiden vuosien ja noin neljän miljoonan pelatun jaon jälkeen, olen innoissani kuin pikkupoika nappulaliigan matsissa joka kerta kun istun pelipöytään. Ja juuri siksi rakastan työtäni joskus jopa enemmän kuin vapaa-aikaani.

Joten vaikka monesti toimiston oven avatessa vituttaa jo valmiiksi, aamuherätykset ovat hirveitä ja olen seota stressistä ja voitetun ja hävityn rahan määrästä, en vaihtaisi elämäntyyliäni mihinkään. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että saan tehdä työkseni juuri sitä mitä rakastan, pitää lomaa silloin kuin haluan, vapaapäivän silloin kun haluan ja niin edelleen. Minun ei tarvitse vastata työstäni kenellekään, ja palkkani suuruus riippuu täysin siitä, miten hyvin työtäni teen. Ihminen viettää kolmanneksen elämästään töissä, ja väitän että olen työssäni onnellisempi kuin 99 prosenttia ihmisistä. En siis voi oikeasti valittaa.

Tässä koko kuviossa on vain yksi asia, josta haluaisin päästä eroon. Nimittäin syyllisyydentunne. Pokeri on periaatteessa maailman vapaimpia ammatteja, koska siinä voi työskennellä missä ja milloin tahansa sattuu huvittamaan. Henkisesti se on kuitenkin kuin pallo jalassa, josta ei pääse eroon. Koska saan itse päättää, milloin pidän vapaata tai pidänkö ollenkaan, tunnen itseni lusmuilijaksi aina kun päätän olla pelaamatta ja tehdä jotain muuta. Vapaailloista on helvetin vaikea nauttia, kun joka hetki jyskyttää takaraivossa ajatus siitä, pitäisikö sittenkin olla pelaamassa. Joskus haluaisin, että minulla olisi kellokortti ja pomo, jolle vastata. Ja silti juuri sitä vihasin kaikkein eniten vanhoissa työpaikoissani McDonald'sissa ja kaupan kassalla.

Kun asuin vielä kauempana keskustasta rauhallisessa lähiössä, omasin melkein joka päivä saman ongelman. Nimittäin hakiessani noutoruokaa keskustasta jouduin miettimään, menenkö taksilla kotiin 15 minuutissa vai otanko 45 minuutin bussi-juna-kombinaation. Tuntipalkkani on keskimäärin minimissään 70 euroa, eli pelaamalla puoli tuntia kauemmin tienaisin 35 euroa. Taksi maksaisi 25 euroa, joten itse asiassa tienaisin taksilla ajamalla 10 euroa, ja lisäksi ei tarvitsisi kantaa kauppakasseja hyisen lumituiskun läpi.

Mutta voisinko minä, alempaa keskiluokkaa olevasta perheestä lähtöisin oleva lähiöiden kasvatti tehdä sitä itselleni ja omille juurilleni? Ajaa taksilla kuin mikäkin kansanedustaja keskellä päivää, vaikkei minulla ole mihinkään kiire?

En koskaan ottanut taksia, mutta kaduin sitäkin joka kerta.

Pokeri on aina läsnä, enkä pääse siitä eroon vaikka haluaisin. Ja enhän minä edes halua.

Kirjoitettaessa soi Interpol - Slow Hands

10 kommenttia

Anonyymi

11.6.2012 22:49

Mistä sä pidät pokerissa? Mikä siinä on parasta?

Nimim. ihan vaan mielenkiinnosta

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Miikka Anttonen

12.6.2012 06:07

Voisin joskus ehkä blogittaa asiasta monisanaisemminkin, mutta pähkinänkuoressa olen ensinnäkin äärimmäisen koukussa siihen, samalla lailla kuin olin sitä ennen muihin uhkapeleihin, joten saan endorfiinisyöksyjä jo rahaan liittyvästä gamblaamispuolesta.

Toinen puoli on se, että pääsen toteuttamaan pokerissa kilpailuviettiäni. Olen aina ollut äärimmäisen kilpailuhenkinen mutta olin aina liian paska kaikessa urheilussa pärjätäkseni kunnolla. Pokerissa pääsen miekkailemaan kovien vastustjaien kanssa päivittäin, ja se on kuitenkin peli joka on vaadittavien henkisten ominaisuuksien puolesta huippu-urheilua (fyysiseltä puolelta ei tarvita kuin perselihaksia). Se onnistumisen tunne kun tekee hyvän pelisuorituksen ja nöyryyttää vastustajaa on varmaan suurin syy, miksi jaksan pelata päivästä toiseen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

12.6.2012 11:24

Pelaatko tosiaan 18 turnausta yhtäaikaa (ylin kuva)? Miten pää kestää? Miten pystyt seuraamaan tilannetta noin monessa pöydässä? Itseä hajottaa jo 5 pöydän läiskiminen samaan aikaan.

Eikö ainakin kannattaisi hankkia isommat näytöt? ;-)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

12.6.2012 12:32

Hyvää settiä, as usual. Taitavan kirjoittajan tekstiä on aina ilo lukea. In before Anttosen blogi on äidinkielen tekstitaidon yo-kokeessa analysoitavana.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Miikka Anttonen

12.6.2012 21:11

Näytöt on itse asiassa 30- ja 28-tuumaiset joten ei tuosta enää isommaksi juuri pääse. Pelaan keskimäärin noin 20 pöytää, pahimillaan 30 ja mukavimmillaan 12-15. Ylläolevan kuvan lavastin session jälkeen koska kesken pelien ei paljon ehdi kameran kanssa heilumaan, siinä on kyllä myös 5-10 pöytää vähemmän kuin oikeasti käytän. Voisin joskus huvikseni postata screenshotin itse actionista.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

12.6.2012 22:16

Mahtaako Anttonen seurustella?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

15.6.2012 00:42

Käytätkö jotain apuohjelmii ku pelaat?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

18.6.2012 21:08

Kiitos, kiitos, kiitos! Viihdyttävä, kiinnostava ja rehellinen teksti. Respect!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

18.6.2012 21:31

Näyttää siltä, että klo 08 on myös hyvä hetki kirjoitella blogia:) Joka btw on loistava.
Tuo kuvailemasi omistautuminen ja huono omatunto aina, kun ei ole töissä, on varmaan tuttua kaikille freelancereille. Ainakin minä osaan eläytyä, vaikka olenkin ihan eri alalla. Siinä mielessä kahdeksasta neljään painavat ovat onnellisia, kun voivat ensin tehdä työpäivän ja sitten jotain ihan muuta. Mutta minkäs teet kun työ ja harrastus on sama:)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Luzakkkkkkkkkkkkki

17.9.2014 17:43

kirjoitappa day in a life 2014 edition. turnauksia vissiin väännät vieläkin?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi