Adios, Meksiko

  • Miikka Anttonen

Kuten jo aiemmin vihjailin, päätin melko ex tempore olla jatkamatta vuokrasopimusta ja siirtyä Playa del Carmenista uusiin maisemiin. Kirjoitan tätä jossain Arizonan päällä matkalla Las Vegasiin (palaan tähän kirjoituksen lopussa). Viime viikko oli siis allekirjoittaneen viimeinen Meksikossa tältä erää. Koska päätös tuli perinteiseen tyyliin lyhyellä varoitusajalla, tajusin yhtäkkiä etten ollut tehnyt puoliakaan niistä asioista mitä Meksikossa suunnittelin ja aikaa oli enää viikko. Piti siis tsempata ja nopeasti. Viimeisellä viikolla kävinkin sukelluskurssin loppuun Cozumelissa, polskimassa cenoteissa vähän lisää ja ennen kaikkea Chichen Itzassa.

En ole koskaan ollut mitenkään äärettömän kiinnostunut niin sanottujen pakollisten turistinähtävyyksien katselemisesta. Esimerkiksi Eiffel-tornia tai Big Beniä tuijottaessa minulle tulee aina vähän hölmö olo; Tunnen itseni samaan aikaan massaturistiksi ja varsin usein en edes oikein tajua, mikä missäkin pytingissä on niin hienoa. Nopeasti ajateltuna oikeastaan vain Sydneyn oopperatalo ja Harbour Bridge ovat ihmisen tekemistä rakennelmista iskeneet todella kovaa. Muilta osin olen saanut ensmmän kicksejä viidakossa rämpimisestä, vähän kartoittamattomampien polkujen kulkemisesta ja luonnosta ylipäätään.

Chichen Itzassa olen kuitenkin aina halunnut käydä. Mielestäni mayat o(li)vat ensinnäkin ylipäätään kiinnostavia, ja Chichen Itzan päätemppeli on aina näyttänyt kuvissa jylhältä pönöttäessään keskellä viidakkoa. 13 tunnin reissu kuppaisessa ja erittäin ahtaassa minibussissa 35 asteen helteessä pisti vähän hapottamaan, mutta keskellä Jukatanin niemimaata odottanut näky oli kyllä kaiken kärsimisen, puutuneiden raajojen ja nestehukan arvoinen.

Minulle tuli myös yllätyksenä, että Chichen Itza ei ollutkaan yhtä kuin ylläolevien kuvien temppeli, vaan yhteensä (muistaakseni) 49:stä mayojen "korttelista" koostuva alue. Tämä massiivinen temppeli edustoineen muodosti näistä vain yhden korttelin, eli alue on aivan hillittömän laaja. Kolme tuntia jaksoin kierrellä keskipäivän paahteessa ja kaikenlaisia rakennelmia tuli nähtyä. Syrjäisemmillä alueilla saattoi helposti astella useamman minuutin ilman että tuli ketään vastaan, mikä paransi kokemusta huomattavasti. Esimerkiksi Roomasta en saanut oikein mitään irti - kontrasti sykkivän miljoonakaupungin ja vanhojen raunioiden välillä on liian jyrkkä, enkä ole koskaan oikein oppinut hahmottamaan kaupungin historiallista puolta. Ja mistään on vaikea nauttia, kun 2000 japanilaisturistia ottaa vieressä kuvia ja kaikki nähtävyydet on aidattu kymmenien metrien päästä. Chichen Itzassa tätä ongelmaa ei tosiaan siis ollut, vaan keskellä viidakkoa autioita raunioita ihmetellessä teki mieli kaivaa jostain ruoska ja ryhtyä Indiana Jonesiksi.

Ajastani Playa del Carmenissa jäi kokonaisuudessaan erinomaiset muistot. Pääsin ruksaamaan muutaman kohdan 100 things to do before you die-listalta, voitin isosti netissä ja hauskaa tekemistä riitti joka päivälle. Alla valokuvamuodossa parhaita asioita kahdesta kuukaudesta palmun alla:

Tämä näkymä käytännössä heti oven ulkopuolella joka aamu herätessä. Vaikea kyllästyä.

Yleinen meksikolainen elämänmeno, mikään ei ole niin justiinsa ja kiireellistä. Jotenkin Meksikossa tuntuu usein siltä, että aika ei kulje ollenkaan. Ihmiset maleksivat ympäriinsä ja käristyvät auringossa. Ilmanala on etenkin iltapäivästä niin lauhkea, että väsyttämään alkaa väkisin. Minullakaan ei ollut mitään ongelmia nukkua 13 tunnin yöunien päälle 3 tunnin päiväunia parin tunnin hereilläolon jälkeen.

Rantaelämä. Meillä oli vakiospottina rantalentiskenttien edusta jokapäiväisessä käytössä. Playa del Carmen vetää puoleensa paljon tyttöjä sekä ympäri Meksikoa että etenkin Argentiinasta, jotka pitävät sekä vähäisestä rantavaatetuksesta että länsimaisista miehistä. Meidän spottimme veti vähän liiankin hyvin puoleensa näitä yleensä varsin tyhjäpäisiä mutta miellyttävän näköisiä promotyttöjä, baarityöntekijöitä ja muita leveämmän leivän toivossa Playaan päätyneitä nuoria naisia. Joka päivä viimeistään yhdeltä piti tehdä vaikea valinta rannalle jäämisen ja pelaamisen välillä. First world problems. Eläinrakkaana oli myös hauska seurata, kuinka kulkukoirienkin elämä voi olla ajoittain myös hauskaa rannalla telmimisen merkeissä.

Michelada. Meksikossa kukaan ei osta baarista tavallista olutta, vaan aina micheladan. Se on olutta, johon on sekoitettu tyypillisesti tabascoa, mustapippuria, sitruunamehua, worchester-kastiketta, soijaa ja chiliä. Kuulostaa paperilla suht karmaisevalta, mutta maistuu käsittämättömän hyvältä. Mieleen tulee ehkä aavistuksen tulinen versio simasta. Tavallinen olut ei enää koskaan tulee maistumaan samalta.

Ruoka. Söin puolet ajasta käytännön katukeittiöissä ja sivukujien ravintoloissa muutaman euron annoksia, jotka maistuivat pääsääntöisesti taivaallisen hyviltä. Se nyt tuskin yllättää ketään, Meksikossa kuin oltiin. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että itseni kaltaiselle ruokasnobille ruokailu oli myös PDC:n pahimpia puutteita. Kaupungista löytyy rajattomasti meksikolaisia ravintoloita, kaikki huonot pikaruokaketjut, pari pihviravintolaa, huonoja italialaisia ja yksi syömäkelvoton thaikkupaikka. Koska henkinen tasapainoni on ollut jo vuosia kytköksissä vähintään pari kertaa viikossa saatavaan hyvään sushiin, on Playassa ollut välillä vähän vaikea selvitä. Intialaisesta tai thaikustakin olisin voinut jossain vaiheessa maksaa aika paljon.

Ylläolevia kuvia katsellessa herää oikeastaan kysymys, miksi edes lähdin. Hytistyäni tänään Dallasissa (+13c) ja katsottuani Vegasin sääennusteita (+10c) olen jo kysynyt tätä muutamaan otteeseen myös itseltäni. Oikeastaan ainoa todella olennainen syy on se, että Playa del Carmen on niin hiton pieni paikka. Monet kaverini ovat asuneet siellä jo toista vuotta, eivätkä edes suunnittele lähtevänsä pois (ensimmäinen Playa-vauvakin syntyi vähän aikaa sitten). Monelle riittää ranta, aurinko, helpot naiset ja halpa hintataso. Meitä on moneen junaan enkä millään tavalla halua kritisoida muiden valintoja, mutta itseäni ajatus muutaman tuhannen asukkaan kaupungissa asumisesta pidemmän päälle ahdistaa.

Niin naiivilta kuin se kuulostaakin, olen huomannut kasvavassa määrin kaipaavani suurten kaupunkien vibranssia, ihmisjoukkoja, pilvenpiirtäjiä, kahviloita, kellaripanimoja, julkista liikennettä, aitoja ihmisiä joilla on oikeita ammatteja ja tarinoita (viittaan tällä siis PDC:n "paikallisiin", jotka ovat käytännössä kaikki muuttaneet kaupunkiin jostain muualta nyhtääkseen rahaa turisteilta), toimivaa nettiä, kulttuuria ja ennen kaikkea valinnanvapautta. Auringon laskettua kuudelta Playa del Carmenissa on äärimmäisen vähän tekemistä, jos ei halua vetää kännejä. Siihen taas riittää vaihtoehtoja normaali-ihmisen maksalle vähän liikaakin. Kaipaan suunnattomasti sitä, että voin lopettaa pelit yhdeksältä illalla ja tehdä sen jälkeen melkein mitä tahansa. Kaipaan kaupunkia, jonka päästä päähän ei voi kävellä tunnissa.

Matka jatkuu pitkästä aikaa suurkaupunkiin ensi viikon torstaina. Sitä ennen minulla on edessä 10 päivää olemattomia unirytmejä, 30 tunnin pelisessioita, huonepalvelutilauksia neljältä aamulla, roskaruokaa, liikunnan puutetta ja muita Vegasin lieveilmiöitä. Käytännössä olisin voinut jatkaa suoraan Meksikosta uuteen paikkaan, mutta Las Vegas oli maantieteellisesti sopivasti puolimatkassa ja tekee mieli pelata live-pokeria niin rutosti. En tiedä mikä itsetuhovietti minulla oikein on, kun aina tekee mieli palata kiduttamaan itseäni maanpäälliseen neonvalohelvettiin uudestaan ja uudestaan, mutta varasin reissun noin kahden sekunnin mietinnällä. Aion pelata seuraavat kymmenen päivää live-pokeria lähes koko hereilläoloaikani ja toivottavasti saada sen kipinän tapettua taas vähäksi aikaa. Vegasissa olen yleensä lähes maanisdepressiivinen ja muualla perusonnellinen, mutta live-pokerin aiheuttamia voimakkaita tunnetiloja ei hirveän moni asia paatuneen uhkapelurin kohdalla peittoa. Ja missään sitä ei ole niin hauska pelata kuin synnin pääkaupungissa.

Vegasin valot näkyvät jo horisontissa, lentäjä ilmoittaa laskeutumisesta 30 minuutin päästä. Olisi oikein hyvä idea mennä nukkumaan saapuessani hotelliin iltayhdeltätoista, koska ensimmäinen turnaus tämänkertaisessa rupeamassa alkaa huomenna kahdeltatoista ja minulla on rutosti univelkaa. Jotenkin vähän luulen, että nukkumisen sijaan heitän laukut huoneeseen ja menen samoilla silmillä sekä suoraan pelipöytään että sieltä turnaukseen. Tästä on Meksikon leppoisuus kaukana.

Kirjoitettaessa soi Chairlift - I Belong In Your Arms

5 kommenttia

Anonyymi

13.2.2013 03:25

Hoi miikka! huippu blogi sulla, täytyy tunnustaa että alusta asti luettu! sori jos tää tulee spämminä tähän mutta mulla olis yksi kysymys liittyen tämän hetkisiin nettiturnauksiin. 4 bet-fold range taitaa tänä päivänä löytyä aika monilta reguilta. Millä stäkillä sun mielestä voi vielä tehdä tämän?(olettaen että range balansissa). Tähän 4bettailuun on mun mielestä alettu adjustamaan 5 bettaamalla laajemmin. Löytyykö esimerkiksi sulta pelikirjasta 6bet bluff range? vai meneekö jo liian leveliksi? kiitos etukäteen ja gl vegasiin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

13.2.2013 05:58

Muutat siis Vancouveriin? Seuraavan 200 vuoden sisällä siellä tapahtuu kova maanjäristys. Vedät siis runner runneria, että pääset todistamaan total destructionia.

Mistä johtuu, että pokerinpelaajien on aina hehkutettava väsymystään livepeliraporteissa? "Siis ihan läpällä vedin kolmen promille kännissä enkä ollut nukkunut edellisviikolla kun alle kymmenen tuntia." Minusta pokeria voi verrata pörssin päiväkauppaan. N. 10% päiväkaupan ja pokerin myllyttäjistä tekee sitä voitollisesti ja loput tappiolla. Silti treidaajat eivät koskaan hehkuta univajettaan.

Termin "pokeriammattilainen" alle tolkuttomassa tilassa läpällä vetäminen ei kuulu. Ootko siis ammattilainen vai gambleri? Vai etkö vaan koe ansaitsevasi kovalla opiskelulla tienattuja nettipokeridollareita? Monilla pokerinpelaajilla heikko kohta on urheilubetsit. Sun pelissä on vuoto ja se on uni.

Nuku hyvin ja runnaa hyvin

Cheers

Eemeli

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Miikka Anttonen

15.2.2013 10:51

Anonyymi 03:35: Toki multa saa kysellä täällä pokeriaiheisia kysymyksiä. Pidän sen linjan että mitään strategiajuttuja en ala tänne postaamaan koska ne ei varmaan ihan löytäis kohderyhmäänsä, mutta tuskin ne täällä kommenttiboksissa ketään häiritsee.

Oon just pelannut 14h liveä ja kirjoitan hotlan sängyssä väsynein silmin, mutta nopeat ajatukset: Varmaan joku 25bb on pienen jolla silloin tällöin tulee 4bet/foldattua, mut sekin on jo aika erikoistilanne. Tyyliin et avaan minit myöhäisestä, paisti jos on riidit ettei osaa 5bet bluffata painaa jonkun 4,8bb, painan siihen 7,1x ja foldaan jollain A2o. Tohon on käytännön mahdotonta rakentaa balansoitua rangea, mut eipä se balansointi oo millään tavalla tärkeää turnauksissa muutenkaan. Käytännössä mun range noin ohuilla stäkeillä 4bet/foldiin ois varmaan jotkut K2o A3o tyyliset kädet, joilla en voi flatata ja joita en haluu survoa. Käytännössä kaikki suittarikonnektorit sun muut pusken/flattaan about aina.

Jos ajatellaan et mikä on aika perusstäkki nykyään 4bet/foldata niin jollain 30-35bb tulee tehtyä tyyliin, emt ehkä 5-10 kertaa sessiossa.

Mun nähdäkseni turnauspokerin evoluutio on menny suunnilleen niin, et joskus 2009 printtas rahaa kun 4bettas ihmisten 3bettejä superstandardeissa spoteissa, koska kaikki pelas takas just jotain CO vs BTN spotteja ja kippas 4betteihin aina. Nyt kukaan ei usko 4bettejä noissa spoteissa vaan aina tulee hoodflat/5bet jopa suht heikoiltakin reguilta, joten kannattaa yrittää ettiä ne 4bet-spotit vähän luovemmin (tyyliin UTG+2 vs SB kun on fiilis). Siten saat enemmän uskottavuutta omalle 4betille ja ihmiset ei 5bet-paina siihen kovin herkästi.

6bet-foldejakin tulee joskus tehtyä mut toki kyllä ne aika harvinaisia on. Yhellä EPT:llä jouduin viime vuonna muistaakseni tekemään joka oli jälkeenpäin ajatellen aika karmea tötöily 5300 euron turnauksessa. Käytännössä noi tulee aina just johonki sellaseen spottiin et avaan myöhäsestä, joku 3bettaa, no ei tietenkään voi uskoa joten painan nelosen, vihu 5bettaa, ja päätän että eihän se toki voi uskoa mun 4bettiä ku on niin obvious paikka sille, joten pakko olla 5bet-bluffi -> kalkut sisään. Mut jos tohon spottiin ajatutuu niin IMO 9 kertaa kymmenestä ois varmaan ollu parempi ratkaisu alunperin flatata 3bet jos on jotain floppauspotentiaalia, tai sit vaan foldata 3bettiin (joka pottia ei tarvi voittaa). Mitään rangea en noille(kaan) alkais rakentamaan mut varmaan tossakin tilanteessa käytännössä ajaudun noihin ainoastaan niillä käsillä joilla en voi flatata 3bettiä (eli joku maksipaska römpylä AKQ blokkerilla) ja päätän seota painaa 4bet-6bet. Mut aika huono risk/reward ratio noissa yleisesti ottaen on huomioiden et turnaukset on pehmeitä eikä sen 60bb stäkin survominen kuolleena oo kovin hyvä tapa voittaa niitä.

Anonyymi 5:58 - Joo, hyvät riidit. En ees ollut tietoinen tosta maanjäristyshommasta mut luinpa vähän wikipediaa, toivottavasti mun residenssi on rakennettu kestämään järistyksiä. En nyt ehkä ihan 9 richteriä haluais kokea, mut sellainen pieni harmiton jytinä ois ihan siisti elämänkokemus.

Ja oot sinänsä ihan oikeassa noissa unijutuissa. On toki selvää että työssä jossa pitää käyttää aivoja maksikapasiteetilla on elintärkeää pelata levänneenä ja virkeänä. Mutta minkäs teet kun turnaukset pyörii niin hölmöihin kellonaikoihin? Ja vielä kun pitäis sovittaa oikea elämäkin siihen päälle. Mitenkään tarkoituksellisesti en yleensä pelaa väsyneenä, mutta tosi monesti tulee esim sellainen spotti että on jotkut kissanristiäiset mihin on "pakko mennä" -> pääset nukkumaan klo 03 -> pakko nousta 08 jos aikoo pelata. Ja väsyneenä pelaaminenkin on kuitenkin tuottoisampaa kuin olla pelaamatta sen jälkeen kun oot vetänyt eläessäs tän mitä, 2,5 miljoonaa (?) jakoa pokeria mitä oon luullakseni pelannut ja selkäytimestä tuleva väsynyt peruspelikin tekee ainakin jotain rahaa.

Ja sit on vielä nää livekarkelot päälle. Tosi monesti EPT:llä esim menee niin et joudut pelaamaan pääturnauksen ekan päivän sunnuntaina -> yötauolle 21 ja hirvee juoksu nettiin latereggaamaan sunnuntaiturnaukset -> pelaat niitä johonkin 08 asti -> kakkospäivä jatkuu klo 12.

Toki suunnittelulla selviäis monista ongelmista, mut yks tän elämäntyylin olennaisimpia parhaita puolia ainakin mulle on just se suunnittelemattomuus, että voi tehdä mitä vaan koska vaan eikä oo ketään komentamassa.

-->

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Miikka Anttonen

15.2.2013 10:51

Nyt kun oon Vegasissa tän 10vrk niin haluun ottaa kaupungista kaiken irti ja painaa liveä aivan täysillä vetäen itteni niin piippuun ettei oo vähään aikaan minkäänlaista kaipausta sen jälkeen. Tiedostan ettei se ole kovin tervettä eikä järkevääkään, mutta se fiilis on mulle jostain syystä jotain ihan sanoinkuvaamattoman hienoa kun jättää kännykän hotlalle, ei oo kelloa missään, pelaat niin kauan pokeria random vegaspappojen kanssa kunnes silmät ei pysy auki hammastikuillakaan, ja viimeisillä voimilla raahaudut taksijonoon ilman mitään käryä onko aamu,päivä,ilta vai yö. Se fiilis jokaisen ammattiuhkapelurin pitäisi joskus kokea.

Mutta nää livereissut nyt on vähän erikoistapaus ja ainakin mulle suht donaatiota muutenkin, että käytännössä nää on lomamatkoja. Normielämässä ja day-to-day-grindaamisessa oon mielestäni ihan suht vastuullinen ja yritän rytmittää unen ja oikean elämän suht terveellisesti. Viimeiset vuodet se oli helvetin vaikeeta kun oli tyttöystävä, ja Suomessa pelit tosiaan pyörii siis käytännössä 19-07. Ja kun tyttöystävä kävi koulussa tyyliin 10-16 (yliopisto) niin kehitä tohon nyt sitten järkevät vuorokausirytmit. Käytänössä se meni varsin usein siihen että pelasin pe/la-iltana johonkin 08 asti aamulla ja sit 12 ylös freesinä edustamaan.

Nyt vois nukkua vähän, 7h ennen ku pitää herätä reissun pääturnaukseen.

Miikka

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Miikka Anttonen

15.2.2013 10:52

edit: semisti kirjoitusvirheitä yllä, ei mitään toivoa että jaksaisin edes yrittää korjata.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi