• Miikka Anttonen

Elämän odotusarvo, Granlund ja pakkoruotsi

Viime aikoina pakkoruotsi ja sen tarpeellisuus on ollut kovasti tapetilla. Henkilökohtaisesti en jaksa ottaa asiaan sen enempää kantaa, kuin että kyllä kouluissa mielestäni turhempiakin asioita opetetaan. En ole toistaiseksi elämässäni tarvinnut esimerkiksi kykyä tunnistaa piharatamoa tai uskoakseni yhtään yläasteelta eteenpäin matematiikassa opetettua asiaa (todennäköisyyslaskenta poislukien). Pidin ala-asteella matematiikasta ja sain erinomaisia arvosanoja, jotka laskivat yläasteesta eteenpäin kuin lehmän häntä. 13-vuotiaskin tajusi, että eihän kaiken maailman derivaatioilla tule tekemään oikeassa elämässä yhtään mitään.

Haluaisinkin ehdottaa opetusvirastolle muutosta matematiikan opetussuunnitelmaan. Entäpä, jos opettaisitte lapsille hieman pokeria? Ei, vielä ei tarvitse yltyä päiviräsäsmäiseen ristiinnaulitsemiseen ja syyttää kirjoittajaa ehdotuksesta muuttaa äidin kultamurut paatuneiksi uhkapelureiksi. Antakaapa kun selitän.

EV (Expected Value) eli odotusarvo on pokerinpelaajan tärkein työkalu. Odotusarvon käsittäminen on melko simppeliä todennäköisyyslaskentaa, jonka jopa itse kutosen matikallani ymmärrän. Jos esimerkiksi pokerissa sijoitat vastustajan kanssa sata euroa pottiin 75 prosentin suosikkina, on sinulla kolme kertaa neljästä jaon jälkeen 200 euroa (oma sata euroasi ja vastustajalta voitetut). Kerran neljästä taas vastustajalla käy hyvä tuuri ja häviät sata euroasi. Amatööripelaajat kokevat tehneensä huonon ratkaisun silloin, kun sattuvat häviämään rahansa, vaikka todellisuudessa he pelasivat hyvin. Pitkässä juoksussa heidän sadan euron sijoituksensa odotusarvo oli 50 euron tuotto, lyhyessä juoksussa eli yksittäisessä jaossa tapahtuneella ei ole väliä. Sattuman osuutta kutsutaan varianssiksi. Nämä kolme termiä – odotusarvo, varianssi ja pitkä juoksu - ovat läsnä koko ajan kaikkialla elämässä, mutta ihmisillä on suuria vaikeuksia ymmärtää niitä. Ehkä lyhyen pokerioppitunnin jälkeen ei olisi.

Pertti matkustaa vuodessa bussilla 500 yksittäistä matkaa. Pertti on täsmällinen, ja menee joka kerta pysäkille 10 minuuttia etuajassa varmuuden vuoksi. Vuoden aikana – 500 matkan otoksella, jolloin varianssi eli yksittäisten vuorojen myöhästelyt ja etuajassa tulemiset ehtivät tasoittua – Pertin bussi on tullut pysäkille keskimäärin lähes tasan ajallaan. Joinain päivinä bussikuskilla on ollut kaasujalka pohjassa, ja se onkin saapunut pysäkille pari minuuttia etuajassa. Näinä kertoina Pertti on onnitellut itseään fiksusta etuajassa tulemisestaan. Kuitenkin Pertti on pitkässä juoksussa eli vuoden aikana viettänyt pysäkillä 5000 minuuttia eli lähes neljä vuorokautta elämästään (!) odottaen bussia täysin turhaan. Jos Pertti sen sijaan menisi pysäkille aina silloin, kun bussin pitäisi tulla, hän viettäisi odotellen ehkä 45 minuuttia kuussa, niiden arviolta kolmen kerran verran jolloin bussi tulee etuajassa. Pertin odotusarvo vuosittain tuhlatulle odotteluajalle olisi nolla neljän vuorokauden sijaan.

Mielestäni suurimmalta osalta ihmisistä puuttuu myös täysin kyky hahmottaa sattuman vaikutusta. Pokerikurssin käyminen auttaisi hahmottamaan onnen merkitystä kaikkialla elämässä. Ajattele vaikka senkin todennäköisyyttä, että olet ylipäätään olemassa. Isäsi sattui päättämään juuri sinä iltana mennä juuri siihen tiettyyn baariin juuri oikeaan aikaan, ja äitisi oli juuri tuona samana iltana töissä tiskin takana, koska hänen kollegansa sattui tulemaan kipeäksi. Isäsi sattui menemään juuri äitisi tiskille tilaamaan olutta, ja sattui juuri tuona iltana juomaan niin paljon, että uskalsi pyytää äitisi numeroa. Ja äitisi, joka ei normaalisti flirttaile asiakkaiden kanssa sattui juuri tuolloin olemaan erityisen hyvällä tuulella, ja suostui treffeille. Ja tähän päälle vielä kaikki tapailemiseen ja seurustelemiseen liittyvä varianssi, se, että kummallakaan ei ollut lapsenteon estäviä sairauksia, ja että juuri sinun siittiösi sattui voittamaan kilpauinnin. Isäsi kävi aktiivisesti ulkona ja oli keskivertoa sosiaalisempi yksilö, mikä lisäsi sen odotusarvoa, että hän pääsee joskus siittämään lapsia. Silti sen todennäköisyys, että synnyit juuri tuossa muodossa oli häviävän pieni.

Urheilun puolellakin esimerkkejä on rajattomasti. Ajatellaan esimerkiksi Suomen jääkiekon maailmanmestaruutta vuonna 2011. Suomen odotusarvo tuossa turnauksessa ei totisesti ollut voittaa maailmanmestaruus sadan prosentin varmuudella, vaan lähempänä kymmentä prosenttia. Jos pelattaisiin tuhannet jääkiekon arvokisat putkeen keskivertojoukkueilla, Suomi voittaisi ehkä noin 15 vuoden välein. Silti Suomi voitti juuri tuona vuonna, vieläpä melko keskinkertaisella joukkueella. Suurena yksittäisenä tekijänä voisi mainita Granlundin ilmaveivimaalin välierissä, jota ilman Suomi olisi voinut pudota koko finaalista ja olennaisemmin ollut saamatta hurmosta päälle Ruotsia vastaan mestaruuden ratkaisseessa ottelussa. Se suoritus on suomalaisen urheiluhistorian ikimuistoisimpia, mutta samaan aikaan koko veivi oli täysin tuurista kiinni. Kun Granlund yrittää ilmaveiviä vastustajan maalin takaa sata kertaa, veto ei mene maaliin sataa kertaa sadasta. Nyt maalivahti sattui olemaan huonosti sijoittunut, puolustaja myöhässä, maila oikeassa kulmassa ja niin edelleen. Ja sattumaa on toki sekin, että Granlund pelasi hyvän kauden HIFK:ssa ja tuli valituksi kisoihin, ei loukkaantunut taklauksen seurauksena kisojen alla SM-liigassa, ja niin edelleen. Entä, jos Granlund ei olisi siirtynyt Kärpistä HIFK:hon juniorina kiistellyllä sääntöjenvastaisella sopimuksella?

Jokaisen urheilutapahtuman jokainen yksittäinen hetki on yhtä suurta sattumaa. Pelatkaapa vaikka Football Managerin tyylistä valmennuspeliä, ja tallentakaa juuri ennen jonkun matsin alkamista. Sitten annatte tietokoneen simuloida ottelun, resetoitte tallentamatta ja pelaatte saman matsin uudestaan. Lopputulos vaihtuu lähes aina. Mitä pienemmät marginaalit, sitä enemmän varianssia.

Onko elämä sitten pelkästä tuurista kiinni? Ei tietenkään ole. Tässä tulee kehiin odotusarvo. Jos ajatellaan yllämainittua tapaus Granlundia, tuo Suomen jääkiekkohistorian ikuisiksi ajoiksi muuttava suoritus itsessään oli vähän kuin onnenpyörää pyöräyttäisi. Nyt sattui osumaan. Kuitenkin Mikael Granlund oli edellisen 15 vuoden aikana viettänyt kymmeniätuhansia tunteja harjoitellen jääkiekon pelaamista. Jokaisella harjoituskerralla, jokaisella punttisalikäynnillä ja jokaisella taktiikkapalaverilla hän nosti pikkuhiljaa omaa odotusarvoaan kyetä joskus nähdyn kaltaiseen ihmetekoon.

Malcolm Gladwell käsittelee näitä asioita kiitellyssä kirjassaan Outliers, jossa tämä tutkii eri alojen menestyjiä. Gladwell on omistanut lähes koko tuotantonsa sen selvittämiselle, miksi toiset menestyvät ja toiset eivät. Ja joka kerta Gladwell päätyy samaan asiaan – menestymiseen tarvitaan paitsi rutosti työntekoa, myös paljon onnea. Gladwell teki esimerkiksi laajan tutkimuksen Kanadan jääkiekon junioriliigoista ammattilaiseksi nousseista pelaajista, ja totesi että massiivisen suuri osa näistä on syntynyt vuoden ensimmäisinä kuukausina. Syy on tietenkin se, että juniorijoukkueet kasataan aina syntymävuosittain, ja lasten kehittyessä ja kasvaessa nopeasti muutama kuukausikin on iso ero. Hieman muita suurempi ja taitavampi lapsi huomataan kykyjenetsijöiden toimesta todennäköisemmin, jolloin tämä pääsee taas vähän parempaan joukkueeseen ja vähän parempaan valmennukseen, saa enemmän vastuuta ja pelikokemusta kuin nuorempi yksilö ja niin edelleen.

Jos katsotaan Suomen vuoden 2011 maailmanmestaruusjoukkueessa pelanneita hyökkääjiä, niin vain yksi näistä – Antti Pihlström – on syntynyt vuoden toisella puolikkaalla. Suurin Mikko Koivun, Tuomo Ruudun ja kumppanien uria määrittävä tekijä saattoikin itse asiassa olla vanhempien kuherteluajankohta! Toki ei pidä väheksyä sitä työmäärää, minkä nämä pelaajat ovat tehneet menestyksensä eteen. Harjoittelemalla väsymättä parin vuosikymmenen ajan he ovat nostaneet mahdollisuuksiaan nousta huipulle. Silti on kiistatonta, että heillä oli odotusarvomielessä muita paremmat mahdollisuudet nousta huipulle jo vain siksi, että he sattuivat syntymään alkuvuodesta. (Tähän vetoan, kun mietin miksi itsestäni ei joulukuussa syntyneenä tullut huippu-urheilijaa.)

Gladwell kertoo myös Microsoft-miljardööri Bill Gatesin tarinan. Gates oli kiistattoman lahjakas ohjelmoija jo nuorena. Gatesilla oli keskimääräistä korkeampi älykkyys ja loputtomasti innostusta ja halua leikkiä tietokoneiden kanssa. Hänen odotusarvonsa tehdä elanto tietokoneilla oli siis jo valmiiksi hyvä. Gates ei kuitenkaan ollut mikään huippulahjakkuus, vaan hänen kaltaisiaan tietokonetaitureita oli Yhdysvalloissa satoja. Gatesista tuli yksi maailman rikkaimmista miehistä täysin hänestä itsestään riippumattomista syistä. Hän sattui syntymään juuri vuonna 1955, minkä johdosta hän oli juuri oikean ikäinen vuonna 1975 tietokonevallankumouksen alkaessa. Hänellä oli jo tuhansia tunteja ohjelmointikokemusta, mutta samalla hän oli tarpeeksi nuori tehdäkseen riskialttiin kokeilun tuntemattoman tulevaisuuden bisneksen kanssa. Ja ennen kaikkea hänellä kävi massiivinen tuuri, koska hän sattui olemaan Seattlen Lakeside-yksityiskoulussa, jossa oli mullistavan ohjelmoimisen mahdollistava huipputehokas tietokone toisena kouluna Yhdysvalloissa. Bill Gates ei olisi kaikkien tuntema Bill Gates, jos hän ei olisi viettänyt teini-ikäänsä ruudun edessä tyttöjen jahtaamisen sijaan. Mutta hän ei myöskään olisi saavuttanut nykyistä asemaansa ja omaisuuttaan, jos olisi syntynyt jonain toisena vuonna (arvatkaa muuten, minä vuonna muuan Steve Jobs syntyi?), toiseen kaupunkiin tai käynyt mitä tahansa muuta Seattlen kymmenistä kouluista.

Maallikko näkee Gatesin tapauksessa luonnollisen tapahtuman, kyynikko rutkasti tuuria ja odotusarvoa ymmärtävä syyt ja seuraukset. Bill Gatesin elämän odotusarvo ei ollut perustaa Microsoftia ja tahkota miljardeja, se oli luultavasti tienata kohtalainen elanto tietokoneiden parissa. Pitkässä juoksussa Gatesin vuosipalkka olisi luultavasti noin 100 000 dollaria. Koska hänelle sattui poikkeuksellisen onnekas elämä, palkassa on muutama nolla lisää. Se ei silti ole pois Gatesilta, sillä tilastopoikkeamat kuuluvat elämään. Jonkun pitää olla se erityinen menestyjä, mutta menestykseen tarvitaan aina kovan työn lisäksi myös tuuria.

Palataanpa pokeriin. Pokeriammattilaisen elämään kuuluvat olennaisena osana voitto- ja tappioputket. Kun katson itse kirjanpitoani viimeiseltä kuudelta täydeltä kuukaudelta, joina olen pokeria pelannut, se näyttää jokseenkin seuraavalta:

1. -$22.000
2. +$101.000
3. -$45.000
4. +-$0
5. -$5.000
6. +$12.500

Pelini taso on silti ollut koko ajan jokseenkin sama. En ansainnut voittaa yhtään sen enempää tuona maagisena kuusinumeroisena voittokuukautena, kuin ansaitsin hävitä 45 tonnia heti seuraavana. Sen sijaan odotusarvoni on ollut arvioni mukaan noin +$10.000 kuussa. Tänä kuuden kuukauden ajanjaksona olen luultavasti ollut hieman epäonnekas, sillä olen voittanut keskimäärin kuukausittain vain noin $7000. Joka tapauksessa tiedän, että pitkässä juoksussa odotusarvo toteutuu. Jos teen vähän enemmän töitä ja pelaan vähän paremmin, se nousee. Jos pelaan krapulassa ja keskityn huonosti, se laskee. Se on ainoa asia, millä on merkitystä. Yksittäiset heittelyt ovat pois minun kontrollistani. Jos häviän tässä kuussa $50.000, se on ikävää muttei siitä kannata ranteita auki vedellä. Se kuuluu pokeriin ja elämään.

Sattuman, odotusarvon ja pitkän juoksun sisäistäminen tekee tavallisesta elämästä huomattavan paljon miellyttävämpää. Seuraavan kerran, kun lokki paskoo päällesi, yritä ajatella asiaa odotusarvon kannalta. Kun kävelet ulkona päivittäin 50 vuoden ajan, odotusarvoisesti saat paskaa naamallesi aivan varmasti ainakin kerran. Se päivä nyt vain sattui olemaan tänään. Bussi on myöhässä, voi voi. Sille ei voi mitään, mutta seuraavan 1000 bussimatkan aikana ne ovat keskimäärin kuitenkin ajoissa. Pahinta, mitä pokeriammattilainen voi tehdä, on ”tiltata” eli suivaantua hävityistä rahoista ja alkaa pelata huonommin (laskien siten odotusarvoaan). Myös kadut ovat täynnä näitä samoja tilttaajia, jotka suuttuvat asioista joihin eivät voi vaikuttaa.

Kun ihminen kokee huonoa tuuria, kuten saa vaikkapa ohiajavan auton loat päälleen, on itse huonotuurinen tapahtuma tämän päätösvallan ulkopuolella. Sen sijaan ihmisellä on kaikki päätäntävalta siihen, miten tapahtumaan reagoi. Voi ottaa rennosti ja todeta, että tätä sattuu, tai sitten voi ”tiltata” ja olla suu mutrussa loppupäivän. Jälkimmäisellä kuitenkin tulee vain pilanneeksi koko päivän, mikä ei ole rationaalisesti ajateltuna kovin järkevää. Jos siihen ei voi vaikuttaa, siitä ei kannata suuttua on monen pokerinpelaajan motto. Pelatkaapa vuosi pokeria ammatiksenne, niin jo löytyy arjen ongelmiin hindulehmän hermot.

Vahvasti epäilen, että pokeria tullaan koskaan lisäämään peruskoulujen opetussuunnitelmaan, vaikka esimerkiksi Harvardin huippuyliopistossa näin on jo tehtykin. Haastattelin joskus Pokerisivut-lehteen Helsingin yliopiston professoria, joka piti pokeria lähes hyödyllisimpänä mahdollisena asiana opettaa. Hän oli useamman kerran yrittänyt saada lajista pidettäväksi kurssia, mutta päättävät tahot näyttivät punaista valoa joka kerta. Vaikka yleissivistävien aineiden kuuluukin pysyä mielestäni etusijalla, en keksi montaa olennaisempaa asiaa opettaa kuin kyvyn hyväksyä elämän varianssin ja ymmärtää sitä, että suurimpaan osaan asioista ei voi vaikuttaa. Nykyisellään meille toitotetaan joka tuutista, että jos vain yrität tarpeeksi kovaa, voit saavuttaa mitä tahansa. Tällainen epärealistinen paskanjauhanta on omiaan nostamaan depressiopotilaiden määrää, kun ihmiset huomaavat aikuisena ettei kouluissa ja nappulafutisjengeissä opetettu pidäkään aina paikkaansa.

Voimme vain tehdä parhaamme siinä, mihin ikinä ryhdymmekään. Joskus se riittää, joskus se ei riitä, mutta pitkässä juoksussa oikeus voittaa. Siihen väliin mahtuu paljon niskaan satanutta lokinpaskaa, mutta sitä kutsutaan elämäksi.

Kirjoitettaessa soi Earl Sweatshirt - Chum

10 kommenttia

NOMAD_1

22.8.2013 17:22

Kouluissa ei opeteta pokeria siksi, että se on pelkkää rahanpyörittelyä vailla kunnollista kontaktia todelliseen elämään (siis sinne, missä tarvittavat asiat ja palvelut täytyy tuottaa). Tosin jollain ihmeellisellä tavalla finanssitaloudesta on tullut pokerin kaltainen peli, jossa pyritään ennakoimaan muiden päätöksiä ja tekemään voittoa onnistuneilla arvioilla. Ongelmana ihmiset eivät ymmärrä, ettei rahatalous ole erillistä reaalimaailmasta: aina, kun raha vaihtaa käsiä, niin jokin tuote/palvelu, joka kuluttaa maapallon rajallisia resursseja ja tuottaa saastetta realisoituu. Kasvavan ja vapaan talouden sekä finanssitalouden ihannointi on todellisuudessa yhtä hyödyllistä kuin maailma, jossa kaikki ovat pokeripelaajia tai ainakin pyrkivät pokeriammattilaisiksi (ja kouluissa opetetaan pokeria).

Ja kyllähän koulussa opetetaan todennäköisyyslaskentaa, odotusarvoja, variansseja ja muita vastaavaa. Tämän kirjoittaja ei tosin oppinut muuta kuin pokeriin liittyvät jutut - muuten hänen esimerkeistään ei olisi puuttunut niin paljon olennaista tietoa. Esimerkiksi Perin bussiodotteluun vaikuttaa se, kuinka usein kyseinen bussi menee. Se ei ainakaan voi mennä alle 10 minuutin välein, koska tällöin Pertti ehtisi melkein järjestäen edelliseen bussiin ja vuosittainen odotusaika pysäkillä lähestyisi nollaa eikä 5000 minuuttia. Jos bussi menee vaikka tunnin välein, niin yksi myöhästyminen vastaa 6:tta 10 minuutin etuajassa tulon odottelua. Edelleen vaikka 500 matkan otannalla myöhästelyt ja ajoissa olemiset tasoittuvat, niin se ei tarkoita, että bussi olisi täsmällinen - tuloajan hajonta voi olla suurikin, kunhan se on sitä tasaisesti molempiin suuntiin. Ja jokainen ajoissa oleminen vähentää ajoissa tulevan odottelua. Myöhässä olo toki pidentää ajoissa olevan odotusta - paitsi, jos 10 minuuttia etuajassa tullut ehtii edelliseen bussiin.

Todellinen maailma on paljon monimutkaisempi ympäristö, jossa matematiikka auttaa, mutta ei anna lähellekään sellaista varmuutta kuin pokeripöydässä. Kenties tämän vuoksi koulussa ei opeteta pokeria, vaan laajalla kirjolla taitoja, jotka ovat hyödyksi mitä erilaisimmissa ammateissa ja oppialoilla - siis siellä, missä vaikutetaan todelliseen maailmaan muutenkin kuin lompakkoon kertyneiden pokerivoittojen kautta. Lopulta jokainen ihminen hyödyntää ja syventää niitä taitoja, joita tarvitsee, mutta pohjan täytyy olla laaja - muuten kenelläkään ei olisi paljoakaan muita vaihtoehtoja kuin pokeri...

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

3Bet

23.8.2013 17:17

Joku painanu riveripillillä pakkaan sut!

-Fonzie-

25.8.2013 16:54

Tätä ns. matemaatikkoa on painettu muuallekin kuin pakkaan ja paljon.
Aika surullista, miten täysin ohi kaverilla meni blogistin punainen lanka.

Miikka: loppua kohti paraneva teksti. Puhut isoista asioista, joita kukaan meistä ei täysin ymmärrä, mutta kannustan jatkamaan tuolla rohkealla linjalla -olet nimittäin imo hyvin asian ytimessä. (Y)

VarianssiVille

25.8.2013 18:59

Tais nyt Nomadilta jäädä tajuamatta mitä Miikka tarkotti pokerin opettamisella kouluissa. Ei sen tarkoituksena oo kouluttaa uusia pokerinpelaajia pokerimarkkinoille, vaan opettaa ihmisiä ajattelemaan niin kuin ammattimainen pokerinpelaaja ajattelee tietyistä asioista. Eli ymmärtämään odotusarvon, varianssin, sattuman merkityksen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ymym.

Pokeri on peli, jonka kautta näiden asioiden opettaminen on ehkä kaikkein helpointa. Mikään uhkapelaaminen tai miljonääriunelmat eivät liity aiheeseen pätkääkään. Kun nämä asiat alkaa haltsaamaan, huomaa että siitä todellakin on jotain hyötyä ns. todellisessa maailmassa - sen monimutkaisuudesta huolimatta. Maailma olisi varmasti hieman parempi paikka, jos kaikki ymmärtäisivät sattuman, odotusarvon ja varianssin yhteyden jokapäiväisessä elämässä! :)

Niin, ja olen käynyt lukion, pitkän matematiikan kaikki kurssit ja yliopistoakin aimo annoksen, eikä mikään näistä ole tuottanut samanlaista ahaa-elämystä, kun pokerin kautta opittu, loppujen lopuksi todella helposti ymmärrettävä "varianssin tietotaito".

teddyph33r

26.8.2013 18:04

"Jos Pertti sen sijaan menisi pysäkille aina silloin, kun bussin pitäisi tulla, hän viettäisi odotellen ehkä 45 minuuttia kuussa, niiden arviolta kolmen kerran verran jolloin bussi tulee etuajassa. Pertin odotusarvo vuosittain tuhlatulle odotteluajalle olisi nolla neljän vuorokauden sijaan." -Jospa Pertin bussi menee kerran päivässä toiseen suuntaan? Montako vuorokautta tulee odottelua jo pelkästään kuukaudessa? Ehkä Perttikin elää riskikertoimien mukaan?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

teddyph33r

26.8.2013 18:14

Mutta oikeasti ihan hyvä teksti ja olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kari Grandi

31.8.2013 00:00

Anttonen: "Pakkoruotsi ... kyllä kouluissa mielestäni turhempiakin asioita opetetaan."

Heh, vaikka et onneksi lähtenyt puolustamaan pakkoruotsia, niin ylläoleva perustelu on aivan käsittämättömän typerä. Olen lukenut paljon juttujasi, jo vuosia, ja tiedän ettet ole typerä.
Eli jos joku asia on väärin, sillä ei ole väliä, koska joku toinen asia on vielä enemmän väärin?

Pakkoruotsi ja koko kaksikielisyys on aivan sairas asia, joka tulee ehdottomasti lopettaa ja mahdollisimman nopeasti. Se maksaa valtiolle arviolta kaksi miljardia euroa (4% valtion vuosibudjetista) + välilliset kustannukset. Lisäksi se aiheuttuaa hyvin paljon mielipahaa ja sosiaalisia ongelmia. Mitä järkeä on opiskella pakolla jotai, mitä ei tule ikinä tarvitsemaan?

Parasta aikaa valtion budjetin alijäämään mietitään ratkaisuja. Mistä voidaan irroittaa muutama miljardi? Otetaan vaikka terveydenhuollosta, eihän kaksikielisyyteen voi koskea.

On toki ymmärrettävää, että suomaisilla on kirjoittajan kaltainen "ihan sama" -asenne pakkoruotsia kohtaan, koska Suomen paskamedia on liian korruptoitunut kirjoittaakseen siitä. Kansalaisilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka kalliiksi se tuleekaan, koska siitä ei kerrota missään.

Tässä kaikille hyvä artikkeli pakkoruotsin ongelmista, nyt kun kerran CItyn sivuilla ollaan. http://www.city.fi/ilmiot/pakkaruatsi/2109

---------------------------
Miikalle: Negatiivisesta kommentista huolimatta, kirjoituksiasi on aina mukava lukea. Jatka samaan malliin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Nannisi

6.9.2013 03:03

Vau.
Löysin tämän kirjoituksen sattumalta (heh). Kiinnostuin, sillä otsikon termi "elämän odotusarvo" ei sanonut mulle mitään. Aloin siis lukea vain selvittääkseni, mitä se tarkoittaa. En odottanut ihan näin vahvaa ahaa-elämystä. Tämän luettuani olisin ihan heti valmis lähtemään sun tueksi "pokeria peruskouluun" -kampanjaan. Minä, humanisti.
Olin niin vaikuttunut tästä tekstistä, että luin sun muitakin kirjoituksia. No, sun humalassa heiluminen ei iskenyt, mutta olen silti edelleen vaikuttunut, ja olen muodostanut mielipiteeni; Olet hyvin mielenkiintoinen ja moniuloitteinen persoona.
Kiitos, että sain kurkistaa pääsi sisään.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Taloustiede

24.10.2013 00:48

Entisenä puoliammattilaisena on kyllä pakko todeta, että itselleni pitkästä matematiikasta on ollut lukion oppiaineista entinen hyötyä taloustieteessä ja jostain syystä alussa käytetään odotusarvolle vastaista "ei ollut hyötyä minulle, on siis turhaa" -tyyppistä päättelyä. Toiseksi eniten taloustieteen opiskelussa on ollut hyötyä pokerista. Koko todennäköisyyslaskenta ja stokastiikka saavat hieman eriävän näkökulman kun on tullut painittua tämän aiheen kanssa pokerin yhteydessä. Lisäksi peliteorian opiskelu on kovin mielenkiintoista siinä järjestyksessä, että aluksi opit ICM-mallin ja sitten vasta teoriaa, kun yleensä menee toisinpäin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi