Pokerikiertue, osa 1: Malta

  • Miikka Anttonen

(Kaukaisia vieraita, osa 2 tulossa kun saan kuvamateriaalia haltuuni muiden kameroista)

Live-pokeriturnauksia järjestetään jossain päin maailmaa useita kymmeniä viikossa, ja itsensä voisi hyvin elättää lentämällä paikasta toiseen aina uuteen turnaukseen vaikka joka päivä. Live-pokerilla eläminen on kuitenkin huomattavan paljon vaikeampaa verrattuna nettipelaamiseen, koska pokerissa tuuri on lyhyellä aikavälillä kaikkein hallitsevin tekijä. Netissä painan illassa noin 60 turnausta, kun livenä yksi turnaus saattaa kestää viikon. Maailman paraskin pelaaja voi onnen vaikutuksen takia helposti hävitä 1000-2000 turnauksen ajanjaksolla, eikä minua varsinaisesti houkuta ajatus tulojen näkemisestä seuraavan kerran joskus vuonna 2073. Näin ollen tuurijakauma tasoittuu huomattavasti helpommin nettipelejä painamalla, ja tulot ovat vakaampia. Minun jos jonkun se pitäisi tietää, sillä en ole viimeiseen vuoteen onnistunut tekemään yhtäkään plus-merkkistä live-turnausmatkaa useista yrityksistä huolimatta. Harvemmin ollaan edes jääty nelinumeroiseen kuoppaan. Siksi olenkin viime aikoina kierrellyt live-turnauksia harvakseltaan.

Jokin live-pelaamisessa kuitenkin kiehtoo. Olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että jos tavoitteena olisi ainoastaan tehdä mahdollisimman paljon rahaa, olisi pokerinpelaajan järkevintä olla pelaamatta liveä koskaan. Nettipelejä päivästä toiseen, parissa vuodessa kämppä, easy game. Live-reissuilta ei ensinnäkään voi yleensä odottaa voittavansa yhtään mitään, ja toiseksi niillä palaa rutosti rahaa hotelleihin, lentoihin, ruokiin, baarilaskuihin ja niin edelleen. Mutta minä en ainakaan kestä jatkuvaa nettipelaamista, vaan välillä pitää päästä tuulettumaan. Ja live-pelaaminen on sitä paitsi huomattavan paljon mielenkiintoisempaa. Nettipokeri on aika pitkälti matematiikkaa ja kaavamaista rahan painamista, kun livenä pelataan oikeita ihmisiä vastaan, ja psykologialla on paljon suurempi merkitys. Minä en ole voittanut kuin yhden merkittävän live-turnauksen urallani, vaikka yrityksiä on pitkälle toistasataa. Ja sekin voitto tuli Helsingistä, reilu kilometri kotioveltani. Reissattu on ties mihin, ja käytännössä joka kerta on tultu köyhempänä takaisin. Olen myös luvannut itselleni lukemattomia kertoja, etten enää koskaan mene pelaamaan typeriä live-turnauksia. Sen yhden voiton ansiosta olen live-uraltani marginaalisesti voitolla (olen vuoden 2008 jälkeen ostanut sisään noin 220 000 dollarilla ja saanut takaisin 270 000), ilman sitä olisin pahasti pakkasella. Viimeisen vuoden olen painanut näihin reissuihin reilut sata tonnia ilman mitään toivoa voittamisesta.

Hienoa live-turnauksissa on tietenkin matkustaminen, ulkomaalaisten pokerikaverien tapaaminen, verkostoituminen ja uusien paikkojen näkeminen. Tai no, uusien ja uusien. Valitettavasti Euroopassa on vähän joka paikassa nihkeitä lainsäädäntöjä, ja 1000 hengen pokeriturnauksille riittää tilaa aika harvassa kasinossa. Siispä kierrämme käytännössä samoja kaupunkeja uudestaan ja uudestaan: Barcelona, Lontoo, Praha, Maltan veroparatiisikasinot, Pariisi, Cannes, San Remo, Wien, Dublin. Suurin osa mukavia kaupunkeja enkä sinänsä valita, mutta monen vuoden kiertämisen jälkeen tuntuu kieltämättä välillä vähän puuduttavalta laskeutua noin viidettätoista kertaa Heathrow:lle.

Nyt olen taas vaihteeksi lähtenyt metsästämään kadotettua live-glooriaa. Reissuni kulkee tällä kertaa sillä kaavalla, että lensin toissapäivänä Lontoon kautta Maltalle, ja yhdeksän vuorokauden Maltan-löhöilyn jälkeen suuntaan takaisin Lontooseen toiseen live-turnaukseen. Siellä olen viisi päivää, ja sitten lennän taas takaisin Maltalle uuteen turnaukseen. Aika hölmöä, mutta myös erittäin tyypillistä. Euroopassa on kymmenkunta isoa kilpailevaa turnaussarjaa, joilla kaikilla on em. syistä suunnilleen samat kaupungit ohjelmassa. Näin ollen saattaa helposti käydä saman vuoden aikana esimerkiksi Barcelonassa pelaamassa World Poker Touria, European Poker Touria, Spanish Poker Touria, Estrellas Poker Touria, European Masters Of Pokeria, Unibet Openia, Euro City Poker Touria ja luultavasti paria muutakin kiertuetta.

Tätä kirjoitan Maltalta, joka on unelias, pieni saari Italiasta etelään. Rauhaa rikkovat lähinnä kaistapäiset taksikuskit, jotka saavat sydämen kurkkuun niin jalankulkijoilla kuin kyydittävilläkin. Täällä ei oikein toimi mikään, postit ja pankit ovat auki pari tuntia päivässä ja kenelläkään ei ole koskaan kiire mihinkään. Epäilen itse olleeni edellisessä elämässäni koala, joten tällainen ympärivuorokautinen löhöily sopii minulle paremmin kuin hyvin.

My thoughts exactly.

Malta on myös pokerisaittien paratiisi verotuksensa takia, ja lähes kaikki suurimmat pokerifirmat pitävät majaa täällä. Myös kaikki suomalaiset toimijat ovat lähteneet Maltalle pakoon lainsäädäntöä. Malta elää uhkapelistä, ja pokerinpelaajat otetaan saarella aina lämmöllä vastaan. Lisäksi Malta pursuaa uskomattoman hyviä ravintoloita, ja lämpötila on yleensä jotain 25 ja 40 asteen väliltä. Tänne tulen aina mielelläni.

Malta ja etenkin saaren keskusta eli Portomason / St. Juliansin alue on hauska kontrasti tavallisiin kaupunkeihin verrattuna. Kävin äsken klo 15 iltapäivällä hakemassa take away-sushit illan pelisessiota varten, ja saaren kiireisimmällä kadulla tuli vastaan kaksi ihmistä. Hekin makoilivat baarin ulkopuolella vesipiippua poltellen. Eilen samassa paikassa kello kolmelta aamulla oli niin hengästyttävä juhlijoiden väenpaljous, että piti käyttää hartiavoimia luoviakseen itsensä hotellille matkalla takaisin turnauksesta. Maltalla on joka ilta bileet, ja päivällä täällä lähinnä nukutaan. Suurin osa saaren ravintoloistakin on Maltalle itsensä unohtaneiden turistien pitämiä. Negatiivista julkisuutta Malta on saanut lähinnä siitä, että se on suosittu kielikurssikohde mutta alkoholivalvontaa ei juuri ole. Useampi baari mainostaa täällä "student priceja" EF:n logojen kera, ja käytännössä pelkkää alkoholia sisältävän vodkabatteryn saa parilla eurolla kielikurssitoimiston korttia vilauttamalla. Paikalliset pokeriystäväni ovat alkaneet vaatimaan henkkareita iskemiltään tytöiltä, ja pahimmillaan on tullut vastaan 13-vuotiaita. Tiedän ainakin, mihin en lähetä tulevaa jälkikasvuani kielikurssille.

(kuvat edelliseltä Maltan-reissulta, kun mukana ollut silloinen tyttöystävä pakotti tekemään jotain muutakin kuin pelaamaan pokeria)

Toista vuorokautta saarella oltuani en ole ehtinyt vielä tehdä muuta kuin pelata pokeria. Täällä on ilmeisesti noin 30 astetta lämmintä ja pilvetön taivas joka päivä, mutta itse olen ehtinyt näkemään tuttuun tyyliin kasinon, hotellin ja paljon pokerikäsiä. Heti ensimmäisenä päivänä piti pelata kasinolla 14-02, ja ennen turnausta nukuin varttia vaille kahteen keskellä yötä saapuneen lentoni väsyttämänä. Tänään ajattelin herätä keskipäivällä, mutta sain unta vasta aamukuudelta ja nukuin sitten kolmeen. Huomenna pyörähtää käyntiin kakkospäivä, johon vastoin kaikkia odotuksia luovin itseni. Siispä sekin menee pelatessa. Perjantaina onkin sitten sivuturnaus, lauantaina pelaajabileiden jälkeinen krapula, sunnuntaina isot nettiturnaukset ja niin edelleen. Aina sitä ajattelee lähtevänsä "syksyä pakoon" näihin lämpimiin paikkoihin, ja sitten näkee aurinkoa yhtä paljon kuin Suomessa keskitalvella. Onneksi pelit täällä loppuvat sunnuntaina ja seuraava turnaus Lontoossa alkaa vasta torstaina, joten ehdin ottaa muutaman päivän levon kannalta altaan reunalla.

Kunhan tämä reissu on ohi ja kämpän avaimet luovutettu seuraavalle asukkaalle, pääsen vaihteeksi näkemään vähän erilaisia pokerihuoneita. Eksoottisimmista Euroopan ulkopuolisista pelipaikoista, joissa olen jo vieraillut tulee mieleen Cairns Länsi-Australiassa, Macao, Auckland ja Bahamasaaret. Ensi kesään mennessä tähän listaan olisi tarkoitus saada lisättyä muun muassa Lima, Sao Paolo, Punta Cana, Mauritius, San Diego, Melbourne, Queenstown ja muutamia muita hauskoja stoppeja. Tuleepahan blogiinkin jotain muuta sisältöä kuin valitusta siitä, kuinka tuli vedettyä aamupalaksi taas kerran subi tuplalihalla. Ja näissä paikoissa aion tosiaan myös nähdä jotain muutakin kuin kasinon ja mojito-lasin pohjan.

Vielä minulla ei kuitenkaan ole uutta raportoitavaa, joten allaoleva kuva kuvaillee reissun tähänastista sisältöä varsin hyvin. Läppärini vieressä on ns. matkanäyttöni, jonka otan aina reissuille mukaan. Ei ole ainakaan vielä hajonnut matkalaukussa. Se herättää hotellisiivoojissa usein ihmetystä, ja kyllä, se on mukana tasan sitä varten että voisin pelata lomareissullani ENEMMÄN pokeria. Läppärin näytölle kun ei mahdu tarpeeksi pöytiä. Sushit on haettu yhdestä lempiravintoloistani maailmassa, Hugo'sista.

Nettiturnaukset pyörähtävät käyntiin vartin päästä, ja kestävät noin aamuneljään. Toivoa pikaisesta pyrähdyksestä uima-altaalle ennen kakkospäivää ei siis ole. Living the life.

Kirjoitettaessa soi Radiohead - Trans-atlantic traveller

2 kommenttia

Anonyymi

6.9.2012 16:13

Hauskoja ja hyvin kirjoitettuja juttuja laillisesta ryöstämisestä (:

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

6.9.2012 20:54

Oi miten söötti poika! :) Siinä olet kyllä oikeassa ettei Maltalle kannata alaikäistä lasta kielimatkalle lähettää, siellä tuli itsekin aikoinaan opittua kaikkien tunnettujen drinkkien nimet ja sisällöt ihan kantapään kautta, mutta ei niinkään mitään uutta englanninkielestä tai sen käytöstä :D Mut tosiaan mielenkiintoisia nämä sun pokeritarinat! Kivaa lueskeltavaa :)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi