Pokeriobsessio

  • Miikka Anttonen

Minulla on valtavirrasta aavistuksen poikkeava persoona. Olen ollut havaitsevinani, että suurin osa ihmisistä on enemmän kuin tyytyväisiä niin sanottuun normaaliin elämänrytmiin. Töissä kahdeksasta neljään, alepan kautta kotiin, salkkarit kello 19:30. Minulla taas on aina ollut suuria vaikeuksia elää normaalissa päivärytmissä ja tehdä töitä tavallisina vuorokaudenaikoina.

Minulla on ollut kaikissa duuneissani kausia, jolloin olen halunnut tehdä työni mahdollisimman hyvin ja panostaa siihen täysillä, vaikka kyse olisi ollut burgereiden valmistamisesta. Vastapainoksi on ollut kausia, kun työnteko ei ole huvittanut lainkaan. Ainoastaan kolmivuorotyöstä löysin riittävää epäsäännöllisyyttä ja vaihtelevuutta, jolla sain mielenkiinnon pysymään yllä. Sitten löysin pokerin.

Pokeri iski heti ja kovaa. Tiesin jo parin pelikerran jälkeen, että tätä haluan tehdä työkseni, ja päätin panostaa siihen kaikkeni. Ensimmäisen parin vuoden aikana en kokenut oikeastaan minkäänlaista burnoutia vaikka pelasin lähes joka päivä, sessioiden kestäessä välillä jopa 15 tuntia.

Nyt, hieman vanhempana ja pokerissa jo melkein kaiken nähneenä, olen aina silloin tällöin havainnut jopa pokerin aina välillä vähän puuduttavan. Sitä on ollut ilmassa viime päivinä. Vastaavasti välillä tulee kausia, jolloin sitä ei kerta kaikkiaan voi olla pelaamatta. Edelliset kolme viikkoa elin jälkimmäistä kautta. Nykyään olen jo niin kokenut kortinlätkijä, että pystyn suhteuttamaan persoonani pokerielämäntyyliin suhteellisen hyvin. Yleensä pelaan 5-6 päivää viikossa ja melko normaalin mittaisia sessioita välttääkseni loppuunpalamisen. Yksi asia saa minut kuitenkin edelleen obsessoitumaan pokerista täysin. Häviäminen.

Olen ennenkin kertonut, kuinka olen aina ollut huono häviäjä lajissa kuin lajissa. Pokerissa se on todennäköisemmin erittäin huono luonteenpiirre kuin siunaus. Negatiivisena tällainen luonne näyttäytyy silloin, kun ei pysty suhtautumaan järkevästi hävittyyn rahaan, vaan pyrkii kuromaan tappiot takaisin riskillä pelaamalla liian suuria pelejä. Muistan urani alkuvaiheilta kymmeniä tapauksia, kun hävisin illassa esimerkiksi $1000 normaalien pokeritapahtumien seurauksena. En pystynyt hyväksymään häviämistä, vaan yritin voittaa tappiot takaisin kymmenen kertaa isommasta pelistä. Ja tietenkin hävisin lisää. Tällaisella toiminnalla ei ole ammattilaisuuden kanssa mitään tekemistä, vaan tappioiden hakeminen takaisin liian isoista peleistä on käytännössä silkkaa uhkapeliaddiktiota.

Nykyisin, vuosien harjoittelun jälkeen, voin sanoa olevani lähes immuuni hävityn tai voitetun rahan suhteen. Voin hävitä ihan miten paljon tahansa yhdessä päivässä, eikä se vituta paitsi silloin, jos olen itse pelannut huonosti. Ja silloin ruoskin itseäni harjoittelemalla opetusvideoiden ja erilaisten simulaattorien avulla kovempaa, ja painan sisään entistä pidempiä pelisessioita.

Tällaisen vaiheen olen nyt taas vaihteeksi käynyt läpi. Havahduin joskus joulun tienoilla tajuamaan, että takana on surkein vuosi ammattilaisurallani, ja yksinkertaisesti kieltäydyin häviämästä lisää. Aloin pelaamaan enemmän ja harjoittelemaan enemmän. Päätin pelata pokeria ja pohdiskella omaa peliäni kuin vanhoina hyvinä aikoina, eli lähes tauotta. Nyt takana on kolmen viikon ns. raivogrindi. Olen tilastointiohjelman mukaan pelannut pokeria 21 vuorokauden sisään reilut 200 tuntia. Pidin kaksi täyttä vapaapäivää, muuten käytännössä pelasin aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Katselin pokerivideoita ennen nukkumaanmenoa ja pohdiskelin erilaisia tilanteita ja laskutoimituksia päässäni.

Viimeisten kolmen viikon aikana en voi sanoa nauttineeni kauheasti rantaelämästä täällä trooppisessa paratiisissa, mutta pokerista olen nauttinut sitäkin enemmän. Se fiilis, kun huomaa alkavansa kasaamaan momentumia ja pystyy pelaamaan täydellisellä itseluottamuksella voittaen joka ilta, sitä parempaa ei montaa tästä maailmasta löydy. Ikävä kyllä ainakin itseni on käytännössä täysin mahdotonta päästä täydelliseen pokeri-flow:hun ilman ylläkuvatunlaista obsessoitumista. Pystyn toki tekemään rahaa minä tahansa päivänä vuosien tuoman kokemuksen avulla, mutta aivan parhaaseen pelivireeseen pääseminen vaatii aina parin viikon jakson, jolloin vain elän ja hengitän pokeria (ja sitten vielä ihmettelen, mikseivät parisuhteeni kestä). Tämänkertainen obsessiojaksoni päättyi viime viikon sunnuntaina, kun rouhaisin urani toiseksi isoimman yksittäisen nettiturnausvoiton ja $33.000 dollaria. Turnaus oli varsin kovatasoinen ja voin rehellisesti sanoa, että voitto olisi jäänyt haaveeksi ilman tätä latautumisjaksoa. Turnauspokeri korkeilla panoksilla on nykyisin jo sen verran kehittynyttä, että erot tehdään pienten nyanssien, ei suurten tasoerojen avulla. Ja näitä pieniä yksityiskohtia vastustajien pelistä on vaikea huomata, jos ei ole elänyt pokeria turnauksen alla.

Tämä kolmen viikon rypistys tuotti yhteensä reilun 70.000 dollarin voitot ja rakon hiirisormeen. Kun jakson kruunannut sunnuntaiturnausvoitto varmistui, hyppäsin uima-altaaseen ja korkkasin Dos Equis-oluen. Olo oli aika kaikkensa antanut. Tämä viikko onkin sitten mennyt pitäen lomaa pokerista, erilaisten vesiaktiviteettien parissa ja yöelämässä.

Tiedän monia pokerinpelaajia, jotka pystyvät helposti elämään tavallisessa unirytmissä ja takomaan rahaa ikään kuin toimistotyötä tehden. Se ei vain ikävä kyllä sovi minulle, vaan luultavasti elämäni tulee hamaan tulevaisuuteen asti olemaan tasapainottelua elämästä nauttimisen ja hiirenrämpyttämisen välillä. Onneksi olen vielä sen verran nuori, ettei kovin vakavasti tarvitse miettiä perheen perustamista sun muuta. Voin kuvitella hypoteettisen perheen reaktiot, kun isi katoaa taas yhtäkkiä pariksi viikoksi grindaamaan. Näin sinkkuna ollessa ja maailmaa kierrellessä tämä elämäntyyli sopii ainakin minulle kuin nenä päähän. Ensin saan pelata rakastamaani peliä päiväkausia, innokkaana kuin pikkulapsi uuden videopelin kanssa. Ja sitten voin lomailla juuri niin kauan kuin haluan ja sukeltaa vedenalaisissa cenote-luolissa (kurssi alkoi tällä viikolla, kuvat toimiston sivuilta mutta luvalla käytettyjä, www.scubaplaya.com).

Seuraavan kuukauden tavoitteeksi voisi asettaa vaikka suht inhimillisen työskentelymäärän 50 tuntia viikossa-tyyliin ja rusketuksen syventämisen. Life is good.

Kirjoitettaessa soi Suede - Obsessions

3 kommenttia

Anonyymi

18.1.2013 12:08

Jos jostain syystä pokeri-innostuksesi joskus lopahtaa, on sulla tie avoin freelance-toimittajana. Kynä pysyy kädessä ja työajat on just mukavan epäsäännöllisiä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

18.1.2013 20:44

"Kirjoitettaessa soi Suede - Obsessions"

Olen tästä iloisesti yllättynyt (vaikka kyseessä onkin perin mitättömän levyn ainut puoliksi kohtuullinen kappale), mutta toki olisi pitänyt jo arvata jotain Blurin, Smithsien yms. perusteella.

Lienetkös muuten jo tietoinen tästä: http://www.amazon.co.uk/gp/product/B00AYCOUOG/?tag=suedewebsitecd-21

Harvoin kyllä törmää kehenkään, jolla on noin omalaatuisella tavalla loistavasta täydelliseen paskaan vaihteleva musiikkimaku.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Miikka Anttonen

19.1.2013 02:10

Aika heikko levy tosiaan, Obsessions ainoa vähänkään kuunneltava veisu. Ykköslevy kolahti kovaa joskus angstisina teinivuosina. Henkilökohtaisesti diggaan siitä vieläkin enemmän kuin esimerkiksi hehkutetummasta Coming Upista. Hieno bändi<3

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi