mitäs.. pari viikkoa vierähtäny tapaamisesta, ja yhteydenpito jatkuu edelleen.. muutamaan otteeseen ollaan törmätty, yleisen hengailun, leffojen, safkan ja yövierailujen merkeissä.. touhu on palkitsevaa ja miellyttävää ajanvietettä, mutta edelleen ollaan erittäin kaukana seurustelusta.. fyysisyys, olemus ja luonteenpiirteet miellyttää, mutta puuttuuko silti jotain.. se aito touchi on ainakin tällä hetkellä hieman hakusessa.. eli kenties kallistumassa hieman liikaa kuitnk hyvän kaveruuden piiriin!?
alunperin, ennen tapaamista asennoidun sillä tavalla, että jos jutusta tulee jtn, niin hyvä näin, mutta jos luonteet ja muu olemus ei riittävän hyvin kohtaa, hyviä kavereita ei ole koskaan liikaa.. ja tapaamisen jälkeen en kuitnk tuntenut mitään sen suurempaa ihastusta, waikka miellyttävä kokemus olikin.. tässä kohtaa voisin kylläkin vedota osittaiseen luonteeni kylmyyteen.. joten asennoiduin ainoastaan, että katotaan nyt mitä tästä tulee.. eli en asettanut hommalla sen suurempia toiveita, mutta en myöskään antanut tuomiota..
luonteeni kylmyyttä voisin taas perustella elämän ja erilaisten suhteiden kokemisen seurauksena.. ainoastaan kaksi pidempää suhdetta, on ollut sellaisia veren seisauttavia kokemuksia.. pelissä suurta ja aitoa tunnetta, jolloin ne myös ovat kolauttaneet eniten.. ehkä näistä enemmän kuitnk se ensirakkaus ja pisin suhde.. jonka seurauksena mielenkiintoa ei ole pysyttäytyä edes kaverina, kyseisen henkilön kanssa.. tai sanotaanko sen olevan todella vaikeaa.. täten asennoidutaan nykyisin siis siten, että ketään ei päästetä helpolla sisälle.. pään sisälle.. tunteet pidetään pois pelistä niin pitkään, ennen kuin ollaan täysin selvillä siitä mitä halutaan ja kun ns. ensi-ihastuminen on ehtinyt laantua.. koen tämän hyväksi myös vastapuolen kannalta.. en siis myöskään anna olettaa olevani täysillä mukana ja todella ihastunut, ellei oikeasti tunnu siltä.. puhun vaan todellisista tuntemuksistani ja silloin vältyn myös loukkaamasta muita sen enemmin.. jos taas puhun tunteistani ja päästän jonkun pääni sisälle, teen samalla itsestäni haavoittuvan.. ja kuka muu on taas suojelemassa, kuin minä itse itseäni..
lieneekö tämä kuitnk oikea asenne.. tuomita alitajuisesti kaikki tapaukset niin sanotusti kaveruuden piiriin, asennoitumalla heti alussa, että katsotaan nyt.. vaan siksi, että välttyisi mahdolliselta satuttamiselta.. itsesuojeluvaistoa sekin.. siksi hallitsen siis tunteeni ja päädyn toistamiseen kyseiseen ratkaisuun, oli se sitten hyvä tai ei.. mutta ehkä kyseinen asenne samalla myös estää mitään vakavempaa muodostumasta..
toisaalta mielessä pyörii myös ajatus siitä, että jos kohtaan todellakin vereni seisauttavan äijän, niin ehkä tunteeni ei enää tahdonalaisesti ole säädeltävissä.. eli nään suoraan, että nyt kävellään tällaisella maaperällä ja en sen seurauksena edes halua piestä mieleeni kuvaa ainoastaan kaveruudesta.. annan itselleni ns. oikeuden ihastua ja olla mukana, täysin siemauksin.. meni sitten syteen tai saveen..
olen kuitnk kokenut vuosien saatossa kyseisen tavan itselleni siksi parhaimmaksi ja luonteenpiirteitä on muutenki vaikea mennä muuttamaan.. miksei siis hengailisi rennosti siihen asti ennen kun tapaa sen oikean ja samalla harrastele tunteetonta seksiä, kuitenkaan satuttamatta muita.. koska jos sitä on tarjolla, ja tarjous on tarpeeksi houkutteleva, onko myös syytäkään kieltäytyä siitä.. kun moraalista krapulaa ei tule ja kylmyydellä on helppo pitää tunteetkin poissa pelissä.. saaliina on kuitenkin nautinto ja tilastojen ylläpito, mutta ei jälleen kerran mitn sen enempää..
tämän seurauksena jatkan siis juttua tunnustellen itseäni.. viettämällä sen rajoissa hyvää laatuaikaa ja delegoimalla kodin tietyt miehiset työt kyseiselle henkilölle.. talvirenkaiden vaihdosta muutamien reikien poraamiseen, sekä nautinnon antamiseen.. molemmin puolin pidetään selvänä, ettei kyse ole seurustelusta.. mikä ei tällöin tule esteeksi, kun ne suuret tunteet sitten lopulta sattuvat kohdalle..