eilen illalla sisko soitti ja kysy mitä teen tänään. no eihän mulla mitään ohjelmaa oo joten sisko kysy, josko haluisin lähtee muksujen kanssa nokialle kylpemään.
just tulin kotiin siltä reissulta. oli kyllä kivaa käydä vähän kylpemässä. oli just sopivasti ihmisiäkin ettei tarvinnu olla ku sillipurkissa. kummityttö oli ihan täpinöissään ja olis kovasti halunnu uida ihan itte. sillä on nyt ”heemi itte” -vaihe eikä se ihan aina tajua ettei se osaa tehdä kaikkee ite. oli muuten kiva polskia ulkoaltaassa. kivan näköstä kun tuuli heitteli lehtiä puista ja uima-altaan vesi hyörysi.
tuossa kun olin menossa nokialle päin, toisen siskon avomies, t, soitti ja kysy mua kissavahdiks. t:n isä oli saanu sydänkohtauksen ja on nyt oulussa sairaalahoidossa. oli kuulemma sen verran paha kohtaus, että mies on hengityskoneessa ja sitä pidetään tajuttomana. mä totta kai lupauduin ruokkimaan kissoja, ettei t:n tarvi ressata niitten takia. kunhan nyt vaan pääsee isänsä luo. siskokin soitti intiasta ja kyseli kovin huolissaan onko kissoille vahti, että avokki pääsee ouluun.
toivottavasti nyt vaan kaikki menee hyvin. turha vaan alkaa jossittelemaan tai mitään. asioilla on tapana mennä omalla painollaan.