yläkerrassa asuu uusia asukkeja.
nyt oon muutaman illan kuunnellu niiden musiikkia.
viime yönä valvoin melkein kahteen asti kuunnellen niiden bileitä. en viitti mennä heti nalkuttamaan niille metelistä. kyllä se alkuhuuma varmaan laantuu, itelläni ainaki kävi niin.
äsken kun tulin kaupasta, samaisen asunnon parvekkeella istu kasa poikia. kävelin pihatietä pitkin ja huomasin kuinka parvekkeelta pisti päitä esiin. ”oho, sehän muija” oli varmaan tarkotettu kuiskaukseksi mut kuulinpa kuitenkin. alkoi vähän huvittamaan. mitähän toikin havainto oli tarkottavinaan.
tosta tokaisusta tuli ohimennen mieleen yks lapinreissu n. 10 vuotta sitten. yllättäen, oli paukkupakkaset ja ulkovaatetuksen alta ei näkyny ku hyvällä tuurilla nenänpää. oltiin kaverin kanssa paikallisessa kaupassa ja seisoskeltiin jonkun hyllyn eessä. siihen sitten tulee joku ukko ja sanoo: ”väistäkääs pojat vähän” 😀 vaikka silloin vielä kilttejä pieniä lapsia oltiinkin, niin tehtiin kyllä selväks ukolle että tyttöjä ollaan.
jaha, tehis jatkuukin jo.