tässä kypsytellyt ajatusta joka pälkähti päähän kuolleen pikkuveljeni kaverin kanssa paikallisbaarin ikkunalaudalla kökötellessä joskus kuuelta aamulla jumalattomassa aamukasteessa ja junan kiskojen kitistessä…
ihananinen kirkonummi, ja sen ylä-aste..on jo kuutisen vuotta tehny mieli saada jotain aikaseksi..jotain ehkä pysyvää..tai sellasta joka herättäisi ajatuksia..kenties häpeää ja vihaakin..ja ny sit se on tiedossa!!!!
aion maalata freskon siihen pirun aulaan ja samaiseen seinään jota vasten se petollinen naulakko kökötti ja odotti.
nyt heti huomenna puhelua reksille ja sitä kautta ties minne..ne on sen velkaa..ja ei oo oikein että ne yrittää pyyhkiä viimesetkin muistot ”kohtalon aulasta”.. niinkun se kai vielkin kulkee kuiskauksina oppilaiden puheissa niinä harvoina päivinä kun joku muistaa pelotella pienempiään sillä paikalla. Katotaan mitä herrat ja rouvat päättäjät tuumivat muistomerkistä???