Taas on kolme viikkoa hurahtanut niin ettei oikein ole edes huomannut. Alkaa toi kolmen kk rajapyykki pikkuhiljaa lahestyy enka ole vielakaan paassyt kotiin saakka. Noh.. sen mita olen kuullut saasta kotona niin en kai ihan hirveesti ole menettanytkaan mutta kai sita voi jo myontaa etta jonkinlainen ikava sinne on. Jokaiselle joka lukee tata blogia voin suositella lampimasti tata saarta ja varsinkin Loy Fa bungalows resorttia joka antaa varmasti jokaiselle tanne tulleelle paljon. Luonnollisesti jos tulee vain taydenkuun bileisiin ja vain neljaksi paivaksi niin kannattaa suunnata Hadriniin ja yrittaa varata majoitus etukateen mahdollisimman ajoissa. Suurinosa tanne tulevista matkaajista tekee juuri niin mutta mita tasta saaresta voi saada neljassa tai viidessa paivassa. Itse olen talla reissulla viettanyt taalla aikaa kaksi kk ja voin sanoa omasta puolestani etta tama on yksi Thaimaan parhaimpia paikkoja lepuuttaa mielta. Toki Chiangmai ja sen ymparisto oli kaunista, enka voi sanoa Krabista tai Phi Phista yhtaan mitaan kun en ole sinne koskaan eksynyt, mutta ainakin tama saari ja Samuin saaret yleensakkin ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia. Koh Tao sukeltajien paratiisi, Samui isoimpana ja nain ollen ehka hieman turhan vilkkaana minulle Ang thong national park ja sen 40 pienta saarta jotka ovat inspiroineet kuuluisan kirjan ja jopa hollywood elokuvan ”The Beach”. Nain ollen hieman ihmettelen etta ihmiset ottavat kotoaan kiireen mukaan talle matkalle ja yrittavat saada mahtumaan siihen mahdollisimman paljon eivatka jaa tannekkaan kuin muutamaksi paivaksi. Voin kuvitella etta kun useimmilta matkaajilta kysyy mielipidetta tasta saaresta on vastaus jotain tyyliin ”upeat bileet” ja ”aivan hullua menoa”, tai ”mielettomia kissoja”. Itse kuitekin arvostan tata saarta aivan muista syista ja olen huomannut etta ajan kanssa taalla on helppo paasta sisalle Thai-kulttuuriin ja sen monimuotoisuuteen suhteellisen vahalla vaivalla. Ripaus karsivallisyytta ja paljon hymya, niin paasee todella pitkalle ymmartaakseen mista tama kansa on tehty. Luonnollisestikkaan en vaita etta tuntisin kaikkea, tuskin lahellekkaan, mutta sen verran etta pystyn arvostamaan sita ja kunnioittamaan kaikkea mita tama maa tarjoaa.
Luulen etta tama on taas viimeisia kommentejani tanne, silla tavalla tai toisella taman matkan on pakko paattya. Jaa nahtavaksi millainen seikkailu seuraavaksi tulee vastaan. Ja niille jotka jakavat intohimoni matkustamiseen… ystavia jotka ajattelevat samalla tavalla ei ole koskaan liikaa.
Sawasdee Khap