No niin… Ekat pari yota takana ja tanaan pitais suuntaa tonne etela-thaimaan suuntaan, Surathanin provinssiin ja tarkemmin Koh Phanganille. Mesta on tuttu viime reissulta ja tarkoitus olis ekaks suuntaa Loy Fa bungalow paikkaan lepailee muutamaks hetkeks. Taalla Bangkokissa on ollu sen verran hulinaa et lepo onkin kohdillaan…
Eka paiva taalla tuli istuskeltua baareissa Khaosanilla, juotua olutta ja aika laja maitaita. Aina niin kivaa katsella menoa naiden reppumatkaajien nakokulmasta ja hengailla rafloissa joissa soitetaan livena mm green dayn covereita.
Yolla piti viel kayda hotellin katolla uimassa ja katsella Bangkokin valoja. Sit muutama tunti unta palloon ja aamulla taas pitkin Banglaphuta ja keskeisena mestana tietty taa Khaosan road. Sen verran kuitenkin pienta matkaajaa kauhistuttaa taa Bangkokin meno et en viitti kauhean pitkalle nailt tutuilt mestoil lahtea. Sen verran teitty et kavin tuol joella syottelee kaloille leipaa mika on siis naiden paikallisten juttuja ja sit katsastin muutaman vahan enempi paikallisen raflan ja katselin ku veneet ajelivat pitkin jokea.
Illal hotlalle syomaan ja siin sivussa katselin tota Da Vinci – koodia skreenilta. Taas uima-altaan kautta ja nukkumaan.
Kavin sit ostaa tosiaan bussilipun tonne etelan paratiisisaarille ja nain varmistan et ei ainakaan tuu mentya mihinkaan kauhealla kiireella, koska aikaahan mulla siis on 🙂
Sen verran varmistelin matkalle lahtoa et kavin ottaa ehka elamani parhaimman orkkis thai-hieronnan jossa vaannettiin ja kaanettiin miehen kroppaa siihen kondikseen et ei selka jumitu ihan heti ku istuu siihen bussiin.
Taytyy sanoa et en oo aikaisemmin tast Bangkokin menosta niin valittany mut naa pari paivaa oli kyl ehdottomasti parhaita tassa kaupungissa… Paljon tuli tutustuttua taas uusiin ihmisiin ja juteltua eri puolelta maailmaa olevien ihmisten kanssa ja vaikka taal nyt onkin ollu vahan sateista niin se on ollu ehka kivempaa koska juuri Suomesta tulleena naa mestat tuppaa olemaan aina hiukasen lampimia alkuun.
Uteliaille isannille tiedoksi et en ole edelleenkaan eksynyt patpongin suuntaan, en aio menna mihinkaan turistimestaan, kuten esim pattaya, vaan elan taalla katsellen, kuunnellen ja kunnioittaen kansaa, tapoja ja traditioita 🙂
Ja tietty etsin kokoajan itselleni uusia kokemuksia mutta ne selviaa sit aikanaan tan blogin kautta 🙂
-elama on laiffii-
😉