Tai ainakin erään tapauksen mielestä. Sellaisen, joka on lukenut yhden mun kirjoittaman lauseen keskusteluissa ja sen perusteella tehnyt analyysin, että mun täytyy olla tosi itserakas ja nokka pystyssä kävelevä tapaus kun olen vielä tämän näköinen kuin olen.
Mulla on muutamia luonteenpiirteitä, mutta itserakkaus ei ole yksikään niistä.
Siviilissä olen se, joka saattaa hymyillä vanhukselle tai pienelle lapselle. Autan aina huonosti liikkuvia, voin vaikka saattaa mummon kadun yli tai kantaa hänen kauppakassin, tietenkin jos hän itse apua haluaa. Yleensä kävelen kuitenkin katse maassa ja välttelen katsekontakteja. En tykkää siitä, että minua tuijotetaan tai että mun perään vihellellään. Yleensä en edes ajattele, että mulle vihelletään, kunnes poikaystävä tai joku muu saattaa alkaa kuittailemaan että taas sitä kiinnitetään miesten huomio.
Järjestyksenvalvojan hommissa (olen tehnyt jv-hommia harrastusmielessä jo 7vuotta) tykkään jutella kaikkien ikäryhmien kanssa ja saan aina hirveästi kehuja kun olen niin ystävällinen. Usein mut ymmärretään väärin. Tykkään vain jutella kaikkien ihmisten kanssa, jonka miehet ymmärtävät/tulkitsevat siten että olisin heistä kiinnostunut muutenkin kuin vain työni vuoksi.