Pienet sosiopaatit

  • Maria Pettersson

Henkilö on normaaliälyinen, jopa tavallista älykkäämpi. Hän ei kuitenkaan pysty kunnolla eläytymään toisten ihmisten tunteisiin tai välittämään niistä. Hän voi opetella ulkoa kasan sääntöjä, mutta hänelle ei ole kehittynyt moraalia. Henkilö toimii itsekkäästi ja asettaa aina oman etunsa kaiken muun edelle. Hän tietää, miten muita ihmisiä satutetaan, ja usein hän tekee niin joko saavuttaakseen vallantunteen, noustakseen sosiaalisella asteikolla tai ihan vain huvikseen. Jos hän näkee jonkun kärsivän, hän ei puutu asiaan. Joskus hän itsekin valitsee uhrin, jota kiduttaa henkisesti tai fyysisesti.
Tällaista henkilöä on tavattu kutsua sosiopaatiksi. En kuitenkaan kuvaillut edellä sosiopaattia. Kuvailin ihan tavallista lasta.

Kansallisteatterin Vihan veli -näytelmä. Kuvaaja: Aura Nukari
Kansallisteatterin Vihan veli -näytelmä. Kuvaaja: Aura Nukari

Näitä pikku sosiopaatteja on koulun piha täynnä. Huimia koulukiusaamislukuja ei tarvitse ihmetellä, kun muistaa, että välitunnilla temmeltää sata pentua, joiden omatunto on vielä kaukana kehittyneestä. Ei se ole lasten vika, se on lasten ominaisuus. Moraali kehittyy vasta teini-iässä, empatian kehitys alkaa vain vähän aiemmin. Ekaluokkalainen osaa jo kiusata ja aiheuttaa toiselle äärettömän pahan olon, mutta ei vielä kykene eläytymään kiusatun tunteisiin tai tuntemaan huonoa omaatuntoa. Koulukiusaamisen monia puolia ja ulottuvuuksia käsittelee tässä kuussa ensi-iltansa saanut, Heidi Räsäsen ohjaama näytelmä Vihan veli.

Näytelmää seuratessa tulee jälleen mieleen, kuinka typerä termi koulukiusaaminen on. Pitäisi puhua väkivallasta, rääkkäämisestä, kiduttamisesta, ei mistään pikku kiusasta. Näytelmä muistuttaa, että joka ikinen meistä on ollut osallisena kouluväkivaltaan: joko kiusaajana, kiusattuna tai sivustakatsojana. Suomen kaikissa kouluissa tapahtuu kiusaamista – raakaa tai kevyempää, enemmän tai vähemmän, harvemmin tai useammin, mutta sitä tapahtuu. Olen itse opettanut noin kymmenessä koulussa. Kaikissa niissä esiintyi koulukiusaamista, väittivätpä opettajat hurskaasti mitä hyvänsä.

Koulukiusaamista selitetään vaikka millä. Syy on lapsen perhetaustassa, yhteiskunnan paineissa, hankalassa varhaislapsuudessa. Joskus selitys pitää paikkansa. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että kiusaaminen kuuluu lasten väliseen sosiaaliseen peliin ja pienten lasten luontoon. Lasta voi opettaa ja käskeä olemaan ihmisiksi, ja aika moni tenava on ihan okei. Ihmislajin kehittyminen kuitenkin menee niin, että kyky satuttaa tule ennen kykyä ymmärtää satuttamisen seurauksia.
Jos tämä sisäistettäisiin, kiusaamista olisi helpompi torjua. Vihan veli tuo ajatuksen kiitettävästi näyttämölle ja osoittaa, ettei kiusaajia tarvitse ymmärtää tai kiusaamiselle etsiä syitä kovinkaan syvältä.

Vihan veli on kauhufantasia, mutta parhaimmillaan silloin, kun fantasiaelementit ovat taustalla. Yksi näytelmän tärkeitä kohderyhmiä ovat teinit, mutta jos omat kiusaamiskokemukset ovat vielä tuoreita, saattaa näytelmä olla liian karua katsottavaa. Sen sijaan se pitäisi säätää pakolliseksi katsottavaksi kaikille, jotka kasvattavat lapsia joko työkseen tai huvikseen.

2 kommenttia

Anonyymi

22.4.2011 11:14

"Ekaluokkalainen osaa jo kiusata ja aiheuttaa toiselle äärettömän pahan olon, mutta ei vielä kykene eläytymään kiusatun tunteisiin tai tuntemaan huonoa omaatuntoa"

Kyllä kykenee eläytymään todella hyvin kiusatun tunteisiin. Muistan vieläkin elävästi sen tunteen miltä tuntui katsella koko ala-sekä ylä-aste
kun luokan paras poika kiusasi heikosti menestyvää pienikokoista rääpälettä. Se alkoi jo ensimmäisellä luokalla henkisenä väkivaltana. esim. eristämisellä, todella sivaltavilla kommenteilla, tavaroiden tuhoamisena jne.
Opettajat eivät nähneet tilanteita, sen verran fiksu kiusaaja oli ettei tehnyt mitään kuin seläntakana.
Hyvä oppilaskin vielä niin ei hänestä mitään pahaa kukaan uskonut vaikka joku silloin tällöin menikin hänestä kertomaan. Ylä-asteella homma meni vielä säälittävämmäksi, uhri alkoi jo olla todella väsynyt. Muistan kun hän yritti puolustatua nauramalla itsekin mukana hänen pilkkaamiselleen. Pari kertaa minö tai joku muu kavereistani yritti vielä saada jotakin opettajaa/kuraattoria huomaamaan asian, Ei siitä mitään seuraamuksia kenellekkään tullut, paitsi kiusaaja sai pienen puhettelun ja uhria rääkättiin vielä enemmän. Kiusaaja oli ns. suosittu oppilas, jos et nauranut mukana hän löysi varmasti sen kommentin mikä sattuu kaikista eniten.. Kyllä hän tietenkin vähän jokaista joskus kommenteilla heitti, erittäin ilkeillä mitkä muistan vieläkin vaikka en koe edes koskaan olleeni koulukiusattu. En mieti kouluaikojani juurikaan, mutta aina kun joskus yksikseni törmään johonki kiusauksesta kertovaan juttuun en voi tuntea muuta kuin häpeää. Siitä ettei minulla ollut rohkeutta tehdä enemmän asian lopettamiseksi, saada aikuisia uskomaan.
Ehkä pelkäsin että kiusaus kohdistuisi myös minuun enemmän, mitä se tekikin aina kun yritin jotenkin puolustautua kiusaajaa vastaan.
Ylä-asteen jälkeen en kuullut n.5 vuoteen kummastakaan, paitsi että kiusaaja oli menestynyt hyvin opiskeluissa elämässä jne.
Mietin aina että loppujen lopuksi ihminen päättää itse selviytyykö vai ei. Mutta entä siinä tilanteessa kun ei ole edes välittävää perhettä, koulussa kaikki korvat ovat kuuroja, keneen luottaa ? Kenelle puhua?
Jos jo lapsesta asti ollut jollain tapaa erilainen ja luottamusta ei ole, voi siitä hyvin tehdä johtopäätöksen että on myös todella paljon vaikeampaa luottaa keneenkään tulevaisuudessakaan. Luulisin että tavallisen arjen ongelmatkin kasvavat suuremmiksi masennus, päihteet yms.
Eilen näin vanhaa luokkakaveriani joka kertoi sen pienen pojan lähteneen pois oman käden kautta.
Näytelmää en viitsi vielä mennä katsomaan, saattaa olla etten pystyisi kuin itkemään.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyyymi

27.10.2019 10:31

Empatia kehittyy muistaakseni jo jossain neljän vuoden ikäisenä riippuen lapsesta. Pienilläkin lapsilla on moraali, joka ei vain ole vielä niin monimutkainen. Lapsetkin tietävät, että varastaminen ja kiusaaminen on väärin, nimenomaan murrosiässä empatian heikentyy. Lapsia ei voi myöskään luokitella sosiopaateiksi, kun vasta 15-vuotiaana. Silloinki pitää olla enemmän sosiopaatin piirteitä, joten et voi myöskään verrata lapsia sosiopaatteihin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi