Kun Reindeer Spotting ilmestyi, joku keksi, että elokuva ihannoi huumemaailmaa. Tässä vaiheessa ilkeät olisivat voineet kutsua näin väittäneitä yksinkertaisiksi, kiltimmät tyytyivät vain muistuttamaan, että juuri tämän takia koulussa kuuluisi opettaa entistä enemmän luetun/katselun ymmärtämistä ja kriittistä lukutaitoa.
Harri Nykäsen ja Jouni Tervon ”Nokka – kiven sisällä” kertoo Katajanokan vankilan elämästä. Tässäkin vaiheessa pitäisi varmasti paheksua rikollisten elämää, mutta se ei olekaan yhtä helppoa kuin Reindeer-Janin kohdalla. Nokassa on nimittäin elokuvamaista glamouria. Luteista, haisevista selleistä ja kidutushuoneista huolimatta...tai ehkäpä juuri siksi.
”Nokkaan” on kerätty triviatietoa, perushistoriaa ja haastatteluja sopivan kevyessä muodossa. Kirja paljastaa, missä sellissä Remu Aaltonen majaili, millaisin pakokeinoin muurit yritettiin ylittää ja kuinka vankilaslangi saadaan haltuun. Haastatteluista tulee jopa sellainen olo, että ammattivalehtelijat taitavatkin olla niitä kansamme rehellisintä porukkaa. Kun sellien ulkopuolella poliitikot voivat selittää minkä tahansa teon ”oikeaksi” pelkällä retoriikalla, vankilassa se ei enää toimikaan.
” Huipulla olivat kynämiehet eli petosten tekijät, jotka tekivät kynällä rahaa, sitten rehelliset tappo- ja murhamiehet. Se oli sellainen vanki jonka pystyi ottamaan mihin tahansa hommiin, se ei kiroillut ja sillä oli riittävä auktoriteetti toisiin vankeihin nähden. Sitten tulivat varkaat ja muut fiksut omaisuusrikolliset kuten kassakaappimiehet. - - Aivan pohjalla ovat mummojen pystyryöstäjät ja potkijat sekä seksuaalirikolliset jotka saivat pelätä muita vankeja. Esim. Jammun sai kuljettaa saatettuna joka paikkaan.” Nokka 2010: 38.
Katajanokan vankila lakkautettiin vuonna 2002. Samalla menetettiin asiakkaiden mukaan myös tietynlainen vankilatunnelma, uudessa paikassa sitä ei enää tavoitettu. Olisipa mielenkiintoista kuulla, millaista fiilinkiä nykyvankiloista löytyy. Löytyyköhän City.fi –sivujen lukijoista niitä, joilla olisi käytännönkokemusta aiheesta?