Verkkosukkahousuja, tatuointeja, taklauksia, vauhtia ja väkivaltaa. Oletteko jo tutustuneet upeaan lajiin nimeltä roller derby? Jenkeissä 1920-luvulla syntynyt kontaktilaji saapui viime vuonna Suomeen ja on saanut erittäin mukavasti medianäkyvyyttä. Eikä ihme! Onhan kyseessä laji, jossa kaksi nuorista, punk-henkisistä naisista koostuvaa joukkuetta rullaluistelee ympäri rataa ja taklaa toisiaan. Säännöt ja pelin kulun voi tsekata [URL=http://en.wikipedia.or/wiki/Roller_derby#Rules]täältä[/URL].
Pop-kulttuuri, tee-se-itse-henki ja girl power -asenne ovat lajin ytimessä. Joukkueen jäsenillä on verenhimoiset taiteilijanimet – [URL=http://helsinkirollerderby.com]Helsinki Roller Derbyssä[/URL] luistelee henkilöitä kuten Annabel Apocalipstick, Estrogeena Davis, Renée Hellweger ja Bananaspit.
Yhden näkökulman lajiin saa [B]Drew Barrymoren[/B] esikoisohjauksesta, [I]Roller Girl[/I] -elokuvasta. Yhdysvalloissa leffa kulkee nimellä [I]Whip It[/I]. Leffaan voi tehdä tuttavuutta vaikkapa parhaillaan käynnissä olevilla [URL=http://www.artichoke.lasipalatsi.fi]Artisokka-festareilla[/URL] Helsingissä. Leffa menestyi ihan kivasti Yhdysvalloissa, joten saattaapa tulla teatterilevitykseenkin.
[I]Juno[/I]-elokuvasta tuttu [B]Ellen Page[/B] on teksasilaistyttö Bliss Cavendar, josta äiti leipoo kauneuskuningatarta. Bliss kuitenkin innostuu tatuoitujen pahistyttöjen lajista roller derbystä. Hän pyrkii salaa vanhemmiltaan Hurl Scouts -joukkueeseen, ja pian Blissistä tuleekin kaukaloiden kauhu Babe Ruthless. Bliss yrittää yhä puolivillaisesti kauneuskuningattareksi, mutta sydämen vievät roller derby ja ärsyttävä indie-rokkaripoikaystävä. Salaisuuksia vain alkaa olla liikaa – Bliss on alaikäinen roller derbyyn ja äitikin alkaa ihmetellä taklauksista tulleita ruhjeita.
[I]Roller Girl[/I] on kovin kasarityylinen nuorisoelokuva. Se on siis hyvä juttu, 1980-luvulla tehtiin parhaat teinileffat. Se on myös klassinen (sanoiko joku klisheinen?) teinitytön kasvutarina ja kamppailu oman paikan löytämisestä maailmassa. Hommassa on samaa riemastuttavaa teinimeininkiä kuin vaikkapa elokuvissa [I]The Wild Life[/I], [I]Better Of Dead[/I] ja jopa [I]Porky’s[/I] sillä erotuksella, että nuorisoelokuvissa perinteisesti pojille varattuja aktiviteetteja kuten dokaaminen, röyhtäily ja ruokasota harjoittavat nyt tytöt. Sekä tämän päivän roller derbyssa että tässä elokuvassa on paljon uudelleensovitettua 90-luvun girl poweria. Tällä kertaa hommassa vain on enemmän munaa ja se on suunnattu 20-vuotiaille, ei kymmenvuotiaille. Spaissarit juoksisivat näitä ladyja karkuun, mutta sanoma on sama: miehet tai vanhemmat eivät voi tehdä sinua onnelliseksi, tiedät itse parhaiten mitä haluat, pystyt mihin vain [I]koska[/I] olet tyttö (ei [I]vaikka[/I] olet tyttö), turvaa tyttökavereihesi, olet seksikäs omaksi iloksesi, et miesten takia.
[I]Roller Girl[/I] on myös urheiluelokuva, joka noudattaa urheiluelokuvan tuttua kaavaa: joukkue menestyy huonosti, saa uuden jäsenen, alkaa treenata kovaa, etenee liigassa. Tulee vastoinkäymisiä, valkku on epätoivoinen, lopulta päästään finaaleihin, elokuvan huipentuma on tärkeä matsi. Ja välissä tietenkin urheilushotteja. Eniten [I]Roller Girl[/I] muistuttaa [URL=http://en.wikipedia.org/wiki/Rollerball_%281975_film%29]Rollerballia[/URL] (vuodelta 1975, ei vuoden 2002 uudelleenfilmatisointia!). Nyt Jonathan E ei taistele korporaatioita vastaan vaan Bliss luutuneita naiseuden stereotypioita vastaan, mutta henki on sama.
[B]Barrymoren[/B] ohjaus ei ole esikoiseksi hassumpi. [B]Page[/B] on mainio ja parasta kaveria Pashia näyttelevä [B]Alia Shawkat[/B] todistaa, että hän ei todellakaan ole pelkkä komedienne. [B]Juliette Lewisin[/B] esittämä Iron Maven on huippu. [B]Barrymore[/B] itse näyttelee hauskasti joukkueen hyväntuulista idioottia.
Leffan on käsikirjoittanut [B]Shauna Cross[/B], joka oikeassa elämässä pelaa roller derbyä Los Angeles Derby Dolls -joukkueessa nimellä Maggie Mayhem. Leffa perustuu hänen kirjoittamaansa romaaniin [I]Derby Girl[/I]. Käsikirjoitus on palikka, mutta hyväntuulisella tavalla. Blissin ja hänen ihastuksensa romanssi on välillä tylsää, välillä vaivaannuttavaa katsottavaa kaikille niille, joiden omasta ensirakkaudesta on yli vuosi.
Olisin mielelläni nähnyt elokuvassa enemmän matseja ja vähemmän lätinää. Ehkä tässä tulevat ohjaajan kyvyt vastaan: matsien kuvauksessa ei ole oikein potkua. Toisaalta ne lienevät jossain määrin totuudenmukaisia. Kauhuskenaarioni oli, että pelikohtauksia käytettäisiin tekosyynä näyttää mahdollisimman paljon hottiksia tyttöjä niljakkaissa fetissivetimissä ja antoisissa kuvakulmissa. Naiset ovat toki yhä hotteja, mutta elokuva pitää kiinni kolmannen polven feminismistä eikä käännä lajia miesten fantasioiksi tai naisen esineellistämiseksi.