Möksällä ei ole sähköjä, ja vesikin kävelee vaan tosi hitaasti rahjustaen avannosta rinnettä ylös. Juomavesi viedään kaupungista kunnes lähdepolku keväämmällä sulaa ja kuivuu. Tien pitäisi olla perille asti, tosin siinä viimeisessä notkelmassa rattorimies ei pääse siltaa pitkin vaan menee vierestä suota myöten. Jos siis suon pinta on sula niin eihän siihen autolla uskalla, vaan lapio saa heilua sillalla tovin jos toisenkin ennen ylitystä.
Sitten kun päästään pihaan asti niin vuorossa on lisää lumenlapiointia, halonhakkuuta, vedenkantoa ja siivousta. Ja kun ollaan yö lämmitetty ja nuokuttu, niin seuraavana päivänä rentoudutaan lapioimalla lunta, hakkaamalla halkoja, kantamalla vettä, siivoamalla mökkiä ja lämmittämällä saunaa.
Sama meno jatkuu lauantaina. Ja sunnuntaina. Maanantaina tehdään loppusiivous ja lähdetään takaisin kaupunkiin.
..no lisätääs kuitenkin vähän punkkua iltapäivän kokkaushetkeen, loraus strohhikaukauta halkopinon liukasteeksi ja muutamia mallaspitoisia saunan terassille niin alkaa näyttää jo ihan eriltä, eiks nih 😉
Ah sitä tunnetta kun istuu höyryävänä terassilla, jalat ilmassa kaiteen varassa ettei varpaat paleltuisi jäisillä lankuilla, viinilasi kädessä, kesäisiä iltoja kuvitellen..