JuNioorin opettaja hyppii seinille, syynä kyseisen nuoren miehen haluttomuus tehdä koulutehtäviä. Kun vanhoina hyvinä aikoina (lue: 80 -luvulla) opettajan suurin uhkaus oli soittaa vanhemmille -mitä hän ei tietenkään toteuttanut kuin äärimmäisen verisissä tilanteissa, jos silloinkaan- niin näinä valistuneisuuden ja nykyaikaisen kyläkasvatuksen päivinä opettaja pesee kätensä heti alkumetreillä ja siirtää vanhempien vastuulle opettamisen, motivoinnin, sanktioinnin, tehtävien tarkistamisen jnejnejne. Mikä pistää vanhemman miettimään että mitäs hemmettiä se opettaja sitten tekee. Se ei ole vielä selvinnyt, mutta kysyyhän puhelinpalvelun pitäminenkin toki aikaa ja voimia.
Helposti voisi ajatella että syynä tähän vanhempien toiseen päivätyöhön olisivat valtiovallan epärealistiset säästötavoitteet ja niistä johtuvat opettajien työaikaan kohdistuvat kutistukset. Meihin tämä ei kuitenkaan päde, sillä opettajamme pitää lapsia tarvittaessa koulun jälkeen tekemässä tehtäviä. Kuulostaa hyvältä? Juuei. JuNioori vietti neljän viikon ajan päivittäin tunnin koulun jälkeen tekemässä rästitehtäviä, jotka olivat peruja paitsi syksyisestä koulunvaihdosta, myös juNioorin armottomasta laiskuudesta koulutehtävien ollessa kyseessä. Minä olin onneni kukkuloilla: JuNioorihan saisi luokkakaverit kiinni helposti tällä metodilla. Neljän viikon jälkeen opettaja paljasti että juNioori oli käyttänyt nämä tunnit lähinnä kynien pyörittelyyn. Siis mitä? Neljä viikkoa, viisi päivää per viikko, sehän tekee..20 tuntia kynänpyörittelyä??? Ja minulle kerrotaan asiasta vasta nyt.. *huoks*
Mitä tästä opimme.
Lasta ei kannata opettaa ajattelemaan liikaa omilla aivoillaan; hän saattaa 8 -vuotiaana päättää että koska osaa jo kaiken vaadittavan niin hänen ei tarvitse tehdä kaikkia tehtäviä. Koululaitos on tästä asiasta täysin toista mieltä, ja lapsen muuttaminen toisenlaiseksi kouluiässä on äärimmäisen hankalaa. Parempi opettaa lapsi tottelemaan mukisematta aikuisia ja auktoriteetteja, vain siten kaikilla on kivaa. Ehtiihän sitä erilaisten ikäkriisien myötä ja kantapään kautta myöhemminkin oppia ajattelemaan.