Olen käynyt itseni kanssa keskusteluja, miettinyt mitä minä olen, vai olenko minä? No olen minä. Hyvin suurelta osin nestettä.
Olenko minä sitä miltä minä näytän, edes itseni silmissä?
Uskonko oikeasti tähän helvetin maailmaan, jossa elän. Ilmaan uskon, koska sitä hengitän saasteineen päivineen.
Katselen taivaalle, pilvi on kaunis. Sekinhän on kuin minä, valtaosin nestettä.
Niin mistä minä tähän menin? Katselin täällä äskettäin yhden ihmisen kuvia, niissä muuten oli paljon muutakin kuin oman itsensä esittämistä omilla kuvillaan. Joo, siis varmaankin kuvat olivat hänen omiaan. Mutta eivät hänestä itsestään.
Tuli olo, että elämmekö me eri vaiheissa, noin niinkuin henkisesti. Keskustelin tästä aiheesta jo eilispäivänä hyvän ystäväni kanssa. Mutta taas tänä aamuna.
Niin minä mietin itseäni itsessäni, kuinka paljon minussa on sellaista mitä en tiedä, sellaista mitä en ole antanut tulla ulos, edes itselleni.
Olenkohan minä sekoamassa? Ei se haittaa,sillä tämä tuntuu niin saamarin hyvältä.
Menen itseeni. (ei ole kyse masturbaatiosta)