Olenhan minä miettinyt, moneltakin kantilta. Puhumattakaan kaarista. Elämänkaarista siis. Ikä kun on ihmeellinen käsite. Minulle, tänäänkin.
Katselin tuossa kuvia, niin kauniitahan nuo olivat. Elämän herkkuja täynnä, katseita myöden. Syöden minut pois iästäni,
herättivät jonnekin, kai sitä sanotaan että nuoruuden lähteille.
No oppia ikä kaikki, sanois vanha kansa. Mikähän se sitten on se vanha kansa, minuakin vanhempi. Voi hyvät hyssykät.
Mistäs minä olinkaan kirjoittamassa ja minne menossa?
Pahuksen muisti kun pätkii, no pätkii sekin.
Niin siis nuoruuden lähteillähän minä olin menossa,
eikä siinä ollutkaan kuivuudesta mitään tietoa.
Ja totta puhuen mietin, että kuinka nuoruuden ollessa läsnä voikin olla vanhat nivelet notkeana.
Elämä on. Niinhän sitä sanotaan, mutta on se oikeastikin, eikä vain mainoslause.
Elämä on kaunis.
Ainakin laulussa.
No nythän on jo aika rientänyt. Lääkkeiden aika.