Selasin tässä yksi ilta oman blogini läpi. Itkuhan siitä meinasi tulla. Aika samaa rataa on elämä rullannut viime vuodet – railakkaita baari-iltoja ja sekoilua vailla minkäänlaista järkeä. Miehiä on tullut ja mennyt, olen ottanut siipeeni ja tehnyt itse paskoja juttuja. Huvittavinta asiasta tekee sen että kuvittelin jossain vaiheessa jopa olevani onnellinen. En usko että kukaan voi Aidosti sillä elämäntyylillä olla onnellinen. Onneksi itse heräsin lopulta todellisuuteen.
Lopetettuani kokonaan irtosuhteet ja järjettömän sekoilun on elämä alkanut muutenkin rullaamaan huomattavasti paremmin, ja siihen on tullut ihan uusia ulottuvuuksia.
Uusi työpaikka oli yksi iso ratkaiseva askel ymmärtämään sen että olen ainoastaan itse vastuussa omista teoistani ja ratkaisuista. Oli myös helpompi jättää kokonaan vanhat tavat ja tottumukset kun laittoi elämän kertaheitolla uuteen järjestykseen. Nyt alkaa tuntumaan että homma alkaa pikkuhiljaa olla kasassa. Opin myös sen etten tarvitse miestä ollakseni onnellinen, pääasia että osaa nauttia elämän pienistä iloista.
Tosin tällä hetkellä näyttää että mieskuvioitkin saattaisi alkaa pikkuhiljaa järjestymään parhain päin..