Ei ollut ihan perinteinen vkonloppu. Taino, oli tiettyyn pisteeseen asti..
Perjantaina oli perus alottelut, ja kärpäseen selvittiin jo ennen kymmentä. Älytön humalatila taas päällä ja pilkkuun asti notkumista baarissa. Jatkot tietysti meillä ja naapurit varmaan taas tykkäsi hyvää…
Homman nimi oli kuitenkin se ettei ne jatkot oikeastaan loppuneet missään vaiheessa, vaan aamupäivällä tänne alkoi lapata lisää porukkaa ja kahden aikaan meitä olikin jo kymmenen hengen porukka kasassa 😀 Mikäs siinä. Vedettiin lauantaipäiväkännit ja oli oikeasti hauskaa. Hauskinta oli oikeastaan se että ihmiset jotka tuli meille jatkojen jatkoille (ja perusjatkoille) oli sellaisia joita ei oikeastaan tunnettu ollenkaan entuudestaan..
Eilen illalla tuli kuitenkin itseni kohdalle hullu hyydytys, ei vaan jaksanut enää ryypätä ja olikin pakko lähteä jatkojenjatkjenjatkoilta pois jo kymmenen jälkeen taksilla omaan sänkyyn nukkumaan. Yöllä tuli pari puhelua, josta en juurikaan muista mitään kun olin niin väsynyt.
Tilanne on nyt kuitenkin se että tapasin nyt vkonlopun aikana tämän miehen joka on pyörinyt mun mielessä viimeisen parin viikon ajan.. enkä edelleenkään voi olla varma jatkon suhteen. Mutta nyt ei oikeasti jaksa vaan enää stressata, ei vaan jaksa. Annan olla koko jutun ja jos homma on joskus edetäkseen johokin suuntaan niin sitten se etenee tai on etenemättä. Itse en jaksa enää laittaa itseäni täysillä likoon ihmissuhdejuttujen takia. Helppoa tietysti olisi kun voisi olla niin ettei tarvitsisi tuntea mitään, mutta ei kai siihen oikeasti kukaan pysty vaikka tietty puutuminen tuleekin jossain vaiheessa jos hommat ei ikinä suju niinkuin toivoo.